Pitkällisen harkinnan tuloksena ja kun migreenikin olevinaan helpotti, päätin kumminkin lähteä Nikken kanssa Alajärven mätsäriin. Pojua eivät näytille huolineet, kun tehosterokotuksesta on alle kaksi viikkoa - toisaalta ehkemme olisi ilenneet mennä muutenkaan, kun kasvattaja oli isojen pentujen tuomari. Poju lähti silti mukaan, vaikkei kehään päässytkään ja oikeinkin reippaasti käyttäytyi näyttelyalueella. Ei pahemmin stressannut, vaikka suukin oli välillä täysin veressä - annoin makupalan ja sain vaihtokaupassa hampaan... Ei pahus ollut vielä kulmahammas, mutta vierestä vietiin!

Pitihän Nikkeä vähän yrittää siistiä ennen näyttelyä, olkoonkin epävirallinen näyttely. Varmaan semmoinen lapinkoirallinen tuli irtokarvoja, mutta jäihän niitä vielä koiraankin jonkinverran.



Kuva otettu mätsärin jälkeen, kun tassut on jo keretty sotkemaan rapakossa.

Kiitos kuvaaja- ja pentuvahti-Elisan sain laitettavakseni runsaasti kuvia esiintymisestämme.

 

"Niin että miten päin pitäisi olla? Mikä tuomari, missä muka?"



"Haukunpas kun haukututtaa, mitäs pysähdyit!"



Nätisti, joskin tokosti, juoksee hän.



Seisookin välillä ihan mukavasti.



"Sininen nauha! MITÄ! Se anto mulle SINISEN nauhan! Enkä ees hoksannut purra..."



Pikkuisen puristaa kurkusta niin johan muuten seisoo nätisti!



"Kato hei, tuollahan on Poju! Ja meitä kuvataankin!"



Ehkä kannattaisi vähän katsoa niitä takajalkojenkin asentoa...

Eihän me siellä lopulta pärjätty. Parikilpailussa oikeutetusti sininen nauha, Nikke vänkyröi hampaiden katsomisessa, seisomisessa nuuski maata ja söi toisten pudottamia makupaloja, puhumattakaan haukahteluista jokaisen juoksusession päätteeksi. Sinisten kehässä pysyttiin harvinaisen pitkään mukana, pudottiin vasta viidenneksi viimeisenä eli oli ihan hilkulla ettei oltaisi sijoituttu. Nikke juoksi kyllä tosi nätisti, ei ollut enää pentumaista riekkumista ja lahkeiden repimistä, mutta seisomisista kyllä huomasi, että eipä ole taittu harjoitella. Ennen kehään menoa piti myös kitistä ja vinkua, volista ja haukkua, mutta suhteellisen vähän johonkin aikaisempaan verrattuna. Tai sitten minä en enää noteeraa kaikkea. Vaan tulipahan reissu tehtyä, ehkä joskus toiste uusitaan tai jopa uskaltaudutaan virallisempiin näytelmiin mukaan.