Pojulla alkoi loppukiri Kuortaneen näyttelyä ajatellen. Eilen treenailtiin hampaidennäyttöä kesken tokoharjoitusten ja tänään käväistiin ensin kuokkimassa Kortesjärvellä näyttelyharjoituksissa ja sieltä Evijärven koirakouluun. Rupes piski vähän jo Evijärvellä pääsemään juonesta kiinni (kunhan kuvittelen...)!

Eilen tosiaan oli kevään ensimmäiset tokon yhteistreenit. Nikke oli vielä "vähän" pihalla, mutta loppua kohti alkoi mieleen asioita muistua. Seuraaminen oli haahuilua alusta lähtien, liikkeestä maahan suhteellisen nopea, liikkeestä seisominen ei onnistunut ilman erittäin vahvaa käsimerkkiä, luoksetulon loppuasento jäi vajaaksi, hyppy oikein hyvä. Paikallamakuu ilman muita koiria rivissä (treenailivat kyllä lähettyvillä omiaan) tosi nätisti ja hiljaa. Tästä on hyvä jatkaa, vielähän meillä on viitisen viikkoa aikaa.

Pojun kanssa kokeiltiin lähinnä malttia istua aloillaan. Tehtiin myös pari paikallamakuuharjoitusta, kestoltaan 15 - 30 sekuntia ja etäisyyttä ehkä pari metriä. Hyvin pysyi. Seuraa nätisti makupalaa. Hyppyä otettiin varman päälle vain kolmella laudalla ja makupala-esteen-takana -avustuksella. Joo... Koira malttoi odottaa käskyä, ensimmäisellä yrityksellä este oli "liian korkea" ja kolina vaan kuului jaloista, kun esteeseen törmäsi. Oli meinaan kiirus makupalalle tai oikeammin makupalan aluselle. Uusi yritys ja tällä kertaa koira jopa huomasi esteen ja hyppäsi. Ja yritti syödä makupalan alustan. Taisinpa kehua Pojun hyppyä turhan aikaisin ainakin Niinalle tässä jokunen viikko sitten... Liikkeestä pysähdyksiä ei edes kokeiltu.

Näyttelytreeninä otettiin vielä Pojulle seisomista ja sitä pahuksen hampaidennäyttöä. Ankaraa kiemurtelua, mutta löytyihän ne hampaat. Voisi seisoa nätimminkin, mutta ei tuo niin paha ole kumminkaan. Juoksee mielestäni oikeinkin nätisti.

Kortesjärvellä juostiin ja juostiin ja juostiin ja juostiin, kunnes emäntä vasähti. Marko ja Riina kävivät katsomassa koiralta hampaat ja suhteellisen hyvinhän se meni. Vähäistä kiemurtelua, ainakin viikon takaiseen verrattuna. Mittaustakin yritettiin, lukemia ei saatu, mutta eipähän tuo ainakaan mittakeppiä pelännyt.

Evijärven koulutuksessa oli vuorossa luoksetulo, ja sillä välin, kun Heidi muutaman koiran ryhmän kerrallaan otti kaukaloon luoksetuloon, jouduin muille vetämään muita treenejä. Pojun kohtalona oli seisoskella ja istuskella valopylvääseen köytettynä ainakin kolmannes ajasta. Vaan kun välillä Pojunkin kanssa siinä kierrettiin koiria ja kokeiltiin paikallapysymistä, Poju seurasi aivan uskomattoman nätisti eikä kiinnittänyt mitään huomiota muihin! Saattoi tietysti tarkkaavaisuuteen vaikuttaa sekin, kun päivällä löysin pakastimesta jotain epämääräisiä möykkyjä, mitä epäilin koirille tehdyiksi makupaloiksi ja joita otin pussillisen mukaan kouluun. Hyvin tuntuivat piskiin uppoavan.

Luoksetuloa kokeiltiin vuorollamme pari kertaa. Ensimmäinen muuten hyvä, mutta perusasento jäi puuttumaan lopussa. Ei sinänsä kumma juttu, eihän me olla sitä ennen harjoiteltukaan. Toisella yrityksellä menin kauemmaksi, Heidi varuiksi seisoi Pojun hihnan päällä, vaikka pysyihän Poju yllättäen ilmankin. Vaan se vauhti... En sitten pystynyt pysymään paikoillani, vaan väistin ohjusta suosiolla eikä loppuasennosta tälläkään kertaa siis tullut mitään. Mutta vauhtia siis riittää taatusti, vähän on lopussa vielä hiomista.

Heidi katsoi väsähtäneeltä piskiltä vielä hampaat ja vihdoinkin se alkaa sujua kohtuullisesti. Ehkä uskaltaudumme Kuortaneelle kuitenkin.

Viikon päästä pitäisi Vimpelissäkin alkaa arkitokoilut, saa nähdä, rupeaako Pojulle menemään oppi paremmin päähän. Epäilen.