Tokokoepäivän aamutapahtumat etenivät sitten loppujen lopuksi pahimpaan mahdolliseen, joskin odotettuun, lopputulokseen reilun viikon kuluttua. Mutta tätähän tämä elämä on. Ikävä jää, mutta elämän on jatkuttava. Kiitos osanotoista.

Nikke-nakkeli yrittää uudestaan kokeilla viikon päästä. Saas nähdä, treeneissä monen viikon tauko, ja sen kyllä huomasi viime viikon koirakoulussa! Vinku-vinku-vinku-haukku-haukku-vinku-kisko-vedä-vinku! Saivatpahan oppilaani jälleen erittäin hyvän käsityksen koulutustaidoistani - tai eipä siinä tainnut mitään uutta sinänsä olla. Suutarin lasten kengät jne.

Sunnuntai-iltana treenattiin tulevalla koekentällä. Toivottavasti, TOIVOTTAVASTI, ainakaan kolmeen päivään ennen koetta ei sada! Paljon ei sunnuntainakaan ollut satanut, mutta kenttä oli ikävän pehmeä. Kyllä vaan Vinnin kenttä olisi paaaljon parempi koekenttänä, mutta ei niitä hyttysiä kukaan kestä näin keskikesän aikaan siellä metsän siimeksessä. Sikäli tämä keskustan kenttä on parempi. Paitsi.

Vaan olihan Nikkellä vähän muistissa tokostakin. Paikallamakuu onnistui suht hyvin, vinkuuhan se kyllä, ja pientä levottomuutta olin havaitsevinani. Mutta ei edes tullut semmoinen tunne, että piski lähtisi. (Saatiin muuten illemmalla lisätreeniä paikallamakuusta paikallisen huoltoaseman pihalla. Eräs tuttu tankkaaja yritti houkutella Nikkeä lähtemään paikaltaan, mutta eipäs onnistunut! Tosin itse vahvistin pysymistä hokemalla paikka, paikka, mutta silti!) Muut liikkeet olivatkin sitten pääsääntöisesti sarjaa laiska lehmä. Vain lelun ollessa näköpiirissä Nikke viitsi jotain tehdä. Paitsi luoksetulo onnistui ilmankin. Seisominen tökki pahemman kerran, mutta se oli vissiin tarttuvaa, kun ei pari muutakaan koiraa meinannut käskystä pysähtyä. Ja hyppy! Voi poijat, HYPPY! Nikke oli kuin ei olisi a) ikäpäivänä mitään hyppyestettä nähnyt ja b) ainakaan konsanaan kuullut käskysanaa hyppy. Käsimerkillä taisi vihdoin kertaalleen yli mennä. Mutta jos jotain positiivista pitää noista treenilöistä keksiä niin sanottakoon, että Nikke ei varsinaisesti häiriintynyt muista koirista. Ainakaan silleen, että olisi toisten luo karannut kesken liikkeen (niin minkä liikkeen, laiska lehmä...).

Tänään treenailtiin agilityryhmän keskuudessa. Nyt meni jo pikkuisen paremmin, mutta suuria keskittymisvaikeuksia tuntuu olevan. Seurasi kumminkin välillä ilman makupalaa ja pysyi maassa, kunhan sen sinne ensin sain. Paha vaan, että siellä maassa piti jatkuvasti äännellä. EHKÄ jos menisimme koepaikalle kaksi tuntia ennen koetta niin Nikke voisi EHKÄ olla hiljaa. Tai siten ei. Nytkin tunnin päätteeksi Nikke totteli jälleen paljon paremmin. Eikä muuten tälläkään kertaa yrittänyt karata muiden luo kesken liikkeiden. Paitsi minun luo kesken agilityliikkeen, mutta se nyt ei kuulu tokoon mitenkään.

Illalla kokeiltiin vielä kotona kaikki liikkeet putkeen. Täytyy sanoa perinteisin sanoin: kyllä se kotona osaa. Reipasta seuraamista, katsekontaktiakin ajoittain, ripeä, joskin valuva, liikkeestä maahanmeno, upea luoksetulo, pysähtyi kuin seinään seisomisliikkeessä ja hyppäsi ensimmäisellä käskyllä. Hyppäsi vielä toisenkin kerran ensimmäisellä käskyllä! Sitten yritin malttaa mieleni ja olla hyppyyttämättä kolmatta kertaa, jospa kerrankin opettelisi lopettamaan ajoissa. Mutta hyvä oli treeni kaikkinensa.

Jos nyt saisi taas jatkossa päivitettyä hieman tiheämpään, laitetaanpa vaikka hieman esimakua tulevasta päivityksestä.