Juhannusyönähän pitäisi tehdä jos jonkinmoisia taikoja, kuten vaikkapa kerätä seitsemää sorttia kukkia tyynyn alle ja silleen. Jäipä tälläkin kertaa kyllä keräämättä. Tänä vuonna ei tarvinnut toistakaan taikaa edes harkita, kun naapuri ei tällä kertaa kylvänytkään ruista pellollensa tuohon talon liki. Jäi siis ruispellossa pyörimisetkin väliin, jälleen.
Piti laittaa kumminkin seitsemästä kukkasesta kuvia. Tarkoitus oli myös kertoa, mitä kukkia kuvissa on. Enpäs kerrokaan, kun voikukkakaan ei näemmä ole voikukka, vaan rikkavoikukka. Orvokista ei tietoa, oliko kyseessä kumminkin metsä-, aho-, tuoksu- vaiko sittenkin lehto-orvokki (harvinainen), ja leinikkikin voi olla mitä vain etuliitteeltään. Niittyleinikkinä pidin sitä kuvatessani. Mutta kukkia nyt kumminkin, työn ja tuskan takana oli löytää seitsemää, enkä sitten varsinaisesti löytänytkään.
Voikukka.
Voi kukkaa...
Jokin orvokki.
Jokin leinikki. Niitty-?
Jokin putki. Vuohen- tai koiran-?
Jokin mansikka. Tai no, ahomansikka, kun ei näitä ollutkaan miljoonaa eri lajia.
Tämmöttisiä ei olekaan.
Eikä tämmöttisiä, liekö ahosuolaheinä.
Mutta ihan oikeasti. Enpä muista, että juhannuksen aikaan olisi näin vaikea löytää kukkivia (luonnon)kasveja. Juhannusruusukin on sitä mieltä, että vielä ei ole juhannus, kukan kukkaa ei ole vielä auennut. Ja toisaalta, eipä omenapuu muistaakseni yleensä enää juhannuksena oikein kauniisti kuki. Eli siis seuraavaksi puutarhakukkasia.
Kevätvuohenjuuri, minkä pitäisi kukkia toukokuussa ja lakastua nopeasti sen jälkeen. Kukaan ei ole hoksannut kasviparalle kertoa, että mennään jo kesäkuun loppupuolella.
Viime keväänä lahjoituksena saatu, jonka nimestä ei aavistustakaan.
Kesäpikkusydän. Lahjoituksena saatu tämäkin.
Toinenkin lahjoituskukkanen. Tämän nimen jo kertaalleen selvitin, mutta unohdin.
Särkynytsydän. Näitä on joka kukkapenkki valtoimenaan, leviää jokseenkin helposti.
Mummolasta varastettu, siperiankurjenmiekka vissiin.
Aikoinaan siemenestä kasvatettu kärhö, jota olen alppikärhönä pitänyt, mutta saattaapi olla jokin muukin.
Kommentit