Sano volkkari. Huollon (ja leiman) jälkeen saa taas ensiksikin ajella vuoden verran ja sitten vielä kaikkinensa 120000 km. Oli kuulemma jokseenkin kulunut remeli, ei olisi volkkari välttämättä enää pitkälle pötkinyt.

Minun volkkaji. :)

Käytiin Nikken kanssa vähän treenailemassa koulun kentällä keskenämme. Piiiitkästä aikaa. Seuraamiset oli vähän heikohkoja, kyllähän se mukana kulki, mutta katsekontaktista ei tietoakaan. Tai ehkä lopussa hieman oli keskittymisen lisääntymistä havaittavissa. Liikkeestä maahan suorastaan syöksyi, mutta istumaan nousi vasta toisella käskyllä. Kokeiltiin avon maahanmenoliiketta, ei mitään ongelmia käydä koiran takana kääntymässä. Siinä se makasi kuin tatti. Seisominen on taas tai siis edelleen viiveellä tapahtuva. Pysähtyi kumminkin alle oman mittansa - ehkä - ja onnistui takana käyntikin avo-luokkaa ajatellen loistavasti. Luoksetulo oli priimaa, mutta senhän Nikke todistetusti osaa. Vähän vaan harmittaa se jokakertainen kuonolla käteen tökkääminen sivulle tullessa. Paikallamakuu sujui, ja miksei olisi sujunut, kun ei häiriökoiria läsnä ollut. Vierelle palatessa nousi tosin heti istumaan, mutta laitoin takaisin maahan ja kävin kääntymässä pienen matkan päässä ja nyt pysyi viereen mennessä hyvin. Otettiin vielä loppuun huvikseen paikallaistumista, minuutin verran suunnilleen pysyi enkä enempää vaatinutkaan. Tosi nätisti istui loppuun asti siis. Mutta enhän minä missään piilossa vielä ollutkaan.

Tässä muutama päivä sitten tein iltapimeällä takapihalla vähän hommia, jossa jouduin hetkeksi ottamaan hanskat pois käsistä. Sisälle mennessä rupesin sitten ihmettelemään, minne toinen hanska olil kadonnut portaalta. Ei ainakaan tuuli olisi voinut viedä. Vaan entäs Nikke? Mutta eihän Nikke hanskoja varasta, eihän...? Sanoin Nikkelle kokeeksi "HAKEE!" ja viittilöin pimeälle pihalle päin. Nikke hetken katsoo, ryntää pimeyteen - ja noutaa hanskan! Minun pieni noutajanalku. :)

Juuri kun edellisessä kirjoituksessa pääsin kehumasta, että Nikke ei rähjää vastaantuleville koirille, niin eiköhän tuolla meidän kylätiellä sitten pitänyt rähähtää. Tosin teknisesti ottaen kyseessä EI ollut vastaantulija, kun toinen koira oli parkissa toisella puolella tietä ja kyttäsi ja rähisi meille, kun mentiin ohi. Suhteellisen pienellä rähinällä siitä kumminkin selvittiin, yksi kunnon nykäisy remmistä, "riittää!" ja se oli suunnilleen siinä. Ehkä vielä joskus...