Eipä olla ihmeemmin tänä kesänä mitään touhuttu. Kaikenlaista pientä vain. Olen kesän mittaan vetänyt rally-tokotreenejä pari kertaa viikossa, toinen Lappajärvellä ja toinen Vimpelissä. Ja kun ohjaa muita, ei pahemmin omien kanssa treenaamaan ennätä. Sen verran kuitenkin, että Nikken uskaltauduin loppuviimein kumminkin rallykokeeseen viedä. Alkujaa piti kyllä tänään osallistua Pojunkin kanssa, mutta se päätös muuttui ilmoittautumisen jälkeen, kun tuli annettua Pojulle kipulääkettä viikkoa ennen koetta. Toisaalta ihan hyvä ettei mukaan päässyt, en varmaankaan olisi kahden koiran kanssa koepaikalla pärjännyt, kun jouduin vieläpä (lopulta turhan takia) menemään paikalle pakettiautolla.

Mutta Nikkeen. Nikkehän on näistä piskilöistä se, joka on huomattavasti vähemmän ollut edes mukana kentän laidalla, kun olen toisia ohjannut. Taisipa peräti pari kertaa päästä kentän laidalle kitisemään, nekin vasta tässä viime metreillä, kun olin koiran kokeeseen ilmoittanut. Nikkehän ei tee mitään, ei niin sitten yhtään mitään, jos en sitä nakilla mukaani houkuttele. Niinpä olikin varsin mielenkiintoista mennä kehään kokeilemaan, kuinka mahtaa käydä ilman nakkeja. 

Paikalle Alajärven Ylikylän koululle saavuttiin tuttuun tapaan melkoisen metelin säestyksellä. Kun koiran sain autosta pihalle, se malttoi olla hiljaa vain, kun liikuttiin. Heti, kun pysähdyin, se alkoi kitistä, vinkua, haukkua, rähistä... Hieman ääni kuitenkin ajan mittaan hiljeni ja koiran mittaus sujui varsin äänettömästi. Yli 50 senttiä, kuten odotettavissa olikin.

Rataan tutustumisen ajan Nikke odotteli varsin hiljaisena autossa. Tokihan auto oli koepaikan perimmäisessä nurkassa, joten ihan täysin varma en siitä hiljaisuudesta sinänsä voi olla. Rata vaikutti varsin helpolta, juuri samanmoisia oltiin viime aikoina treeneissä harjoiteltu. Yhtään täyskäännöstä ei radalla ollut, eikä onneksi kuin yksi tehtävä, missä koiran piti mennä eteen istumaan. 

Nikke kilpaili numerolla kymmenen, joten sillä oli kovasti aikaa pitkästyä ja väsähtää ja haukkua ja kitistä ennen omaa vuoroaan. Lopulta pääsimme kehään, suhteellisen äänettömästi. Heti ensimmäisellä kyltillä Nikke alkoi hidastella ja talutin kiristyi, kun kiskoin piskiä perässäni. Koira eteen, oikealta sivulle - talutin kiristyy, -1 piste. Seuraavan eli liikkeestä maahanmenon otin varman päälle ja ohjasin kädellä maahan asti, kun ensin Nikke jäi seisomaan typerännäköisenä ja jouduin liikkeen uusimaan. Uusimisesta -3 pistettä, uusittuna meni ok. Seuraavaksi 270 vasempaan, josta virheiksi talutin kiristyy sekä asentovirhe eli koira pois asennosta enemmän kuin 0,5 metriä. Yhteensä tuolta kyltiltä miinuksia kaksi.

Kyltti neljä eli pujottelu. Talutin kiristyi sekä puutteellista yhteistyötä, kun koira haahuili sinne tänne. Miinuspisteitä 2*1 eli kaksi. Seuraavat kyltit eli juosten, normaali vauhti sekä käännös vasempaan menivät tuomarin mielestä riittävän puhtaasti, niistä ei virheitä. Kyltti kahdeksan menikin sitten ihan mönkään. "Istu, yksi askel, kaksi askelta, kolme askelta." Talutin kiristyi, koira istui vinoon (yli 45 astetta), hidas tempo ja vielä epätarkasti suoritettu tehtävä. Kaikista -1 piste eli yhteensä -4 tältä kyltiltä.

Seuraavaksi talutin kiristyi kyltillä 360 astetta oikeaan, sitten puutteellinen yhteistyö istu, kierrä koiran ympäri -kyltillä ja talutin kiristyi 270 astetta oikeaan -kyltillä. Näistä kolmesta tehtävästä siis miinuksia yhteensä kolme.

Viimeisenä kylttinä oli istu, maahan, ja kyyyllähän Nikke sen teki... Ensin takkusin istumisen kanssa ja sitten maahanmenon kanssa. Vähennyksiä hitaudesta ja epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Onneksi en mennyt uusimaan, koska silloin miinuksi olisi tullut vähintään kolme ja nyt selvittiin kahdella! Arvelin nimittäin meidän saavan -10 pistettä, kun Nikke melkein meni maahan ja nousi takaisin istumaan ja uudella käskyllä maahan. Halusin kuitenkin selvittää, mikä on pistemenetys tuossa tapauksessa (kun oikeasti luulin meiltä jo menneen mahdollisuudet tulokseen) ja jätin uusimatta. En hoksannut tuomarilta kysyä, mutta varmaankin kyseessä ei ollut väärin suoritettu tehtävä, kun Nikke ei mennyt kuin kerran sinne maahan asti kunnolla. Ensimmäisellä yrityksellä kyynärpäät eivät käyneet maassa. Ehkä jos olisivat käyneet ja koira sen jälkeen nousisi ja olisin uudestaan käskenyt maahan, olisi kyseessä ollut väärin suoritettu tehtävä ja -10 pistettä. Ehkä.

Pojun ensimmäisessä kokeessa viime vuonna talutin kiristyi seitsemällä kyltillä, Nikke pääsi vain kuuteen kylttiin. Edistystä? Pikkaisen huvitti nuo talutinjutut: Pojun kanssa mennessä talutin kiristyi kiskovan koiran takia, Nikken kokeessa kiristymisestä vastasi ohjaaja vetäessään "emmä millään viittis"-lappalaista perässään.

Mutta Nikke sai kuin saikin tuloksen ja oli vieläpä Pojua parempi: 80 pistettä. Vastaus otsikon kysymykseen: kannatti. Ja ei, arvostukseni rally-tokoa kohtaan ei todellakaan noussut tämänkään kokeen myötä. Siitä huolimatta treenit jatkuvat tavalliseen tapaan kerran viikkoon Vimpelissä ja Lappajärvelläkin vielä kertaalleen. Seuraavaksi pitäisi aloittaa rally-tokon esikoulu. Onneksi nimittäin oppilaani olivat opettajaansa parempia Alajärven kokeessa, joten ihan kaikki ei kumminkaan ole mennyt pieleen.