Jatketaan. Muutama kuva vielä maaliskuulta 2011 tähän päivään. Muutama siksi, että on niiiiin vaikea löytää kuvia, jotka olisivat sekä julkaisukelpoisia että ennenjulkaisemattomia. Näistäkin varmaan iso osa on jo nähty aikoinaan.

Kevätsää parhaimmillaan. Nikke katselee varista.

Tässä taas on yksi lukuisista myyrähypyistä.

Takapihan portaat joutuivat täysremonttiin syksyllä 2011. Rakennustarkastajahan pitää joka työmaalla olla.

"Hyvältä näyttää ainakin tähän asti."

Ainahan pitää myös ottaa kuvia lenkin varrella.

Jossain on ehkä orava.

Kaksivuotissynttäreiden tienoilla Nikke joutui olemaan pari päivää yksinään pitkät ajat, mutta lahjan saatuaan Nikke antoi nopeasti anteeksi.

"Minun oma Råtta!"

Huhtikuussa Nikke kuuli saavansa kaverin. Kuvan taustalla näkyvät vanhojen portaiden jäänteet, josta herääkin kysymys, MIKSI ne ovat siellä vielä puoli vuotta rakennustyön aloittamisen jälkeen?

"Milloin se tulee ja mistä suunnasta saa odotella?"

Kunnes koitti se suuri päivä 8.6. ja Poju saapui taloon.

"Heiiii, se oli MUN lelu!"

Parin päivän päästä leikittiin yhdessä täyttä päätä.

"Kato mää pidän tästä kiinni ja sää yrität viedä sen multa."

Kesäkuun lopulla aloitettiin kasvuseurantaprojekti Nikke ja Poju kivellä. Näitä kuvia on otettu viime vuoteen asti, mutta tässä vain se ensimmäinen.

"Siis määhä en niinku tuu siihen istumaan, ettäs tiiättä."

Tokoharjoittelukin edistyi vailla mainittavaa tulosta, koska viimeistään kokeissa Nikke päätti ilmoittaa kaikille ja varsinkin tuomarille, mitä mieltä hän on moisesta touhusta. Eli Nikkeliini ei osannut enää olla yksilöliikkeiden aikana hiljaa kokeessa.

Ihan kohtuullinen perusasento Pärssisen tokotreeneissä heinäkuussa. Kuva Auli.

Kesä 2012 oli ainakin ajoittain järkyttävän kuuma. Nikken turkilla varustettu eläin oli hätää kärsimässä.

"Lämmin!"

Nikke opetti nuorelle Pojulle kaikkea tarpeellista ja välillä tarpeetontakin.

"Tästä ei saa mennä pitemmälle postinhakureissulla."

"Herneet on hyviä ja niitä voi napata ihan itsekin, niin ovat ainakin tuoreita."

Jossain vaiheessa Poju kasvoi Nikken ohi, kävi siis samoin kuin Akun ja Nikken välillä.

"Mää näytän vielä isommalta, kun seison täällä korkeammalla!"

Talven tullen ja Pojun kasvaessa välillä kävi näinkin.

"Oho."

Vaan palattiin normaaliin muutaman päivän päästä.

"Eh-he-he-hee!"

Kesäkuussa 2013 sain hetken aikaa nauttia rauhallisista koirista. Jopa niin rauhallisista, että työmaalla, jonne koirat vein pariksi tunniksi, ihasteltiin nätisti ja ihmisiin välinpitämättömästi suhtautuvia koiria.

Nämä tämmöiset kuvat ovat oikeasti kauheita katsottavia. Luista/nivelistä otetut sen sijaan olivat ihan kivoja.

Nikke luovuttaa yleensä lelut ja muut aika helposti Pojulle, mutta on yksi lelu, joka on Pyhä ja sitä ei Pojulle anneta.

"Tämä... on... minun... Råtta! IRTI! NYT!!"

Voittajan on helppo hymyillä?

Nelivuotissynttärit menivät plörinäksi, kirjaimellisesti. Nikken elämään mahtuu alle viisi mahatautia, yksi niistä osui juuri synttäreiden tienoille.

"Onko tämä jotain pilaa?!?"

Joulukuussa ensin Harmi-Katti hiipui pois ja joulun alla taloon tuli uusi kissa. Ensivaikutelma oli, että Nikke pelkää enemmän. Hyvin kuitenkin lopulta sopeutuivat molemmat.

Ensimmäisenä päivänä luimisteltiin puolin ja toisin.

Helmikuussa katti haki turvaa isosta keltaisesta. Vaan missä on tästä kuvasta lumi???

Toisinaan Nikkeä selvästi rassaa vaalea väri.

Tämä ei ole rapaa. Valitettavasti kuvasta ei välity haju.

Toukokuussa oli jo hyvinkin kesäistä ja tokotreenailutkin pääsivät uudelleen käyntiin. Vaan sää muuttui äkkiä.

2.5. hypittiin.

4.5. nautittiin lappalaissäästä. Takanaolija ei niinkään nauti.

Valtava turkki saa Nikken näyttämään helposti lihavalta.

Voisi miltei väittää, että eihän tuommoinen läski jaksa edes juosta.

Vaan jaksaa, eikä edes näytä niin läskiltä tässä kuvassa.

Aivan sopusuhtainen koira tuolla karvan alla on.

Vielä yksi tämänpäiväinen kuva, kun Nikke on elementissään. Vihdoinkin on sopivasti lunta!

Lopuksi jälleen pari bonuskuvaa, että olisi useampikin kuin yksi kuva tästä koirasta agilityn parissa.