Tapana on ollut siivota joulukuusi pois heti loppiaisen jälkeen seuraavana arkipäivänä. Onko tällä kertaa pakko, jos ei vaan tahdo? Kuusi on kyllä ehkä hivenen kärsineen näköinen, kun jostain syystä se oli eräänä päivänä nurin, toisena päivänä olivat nauhat kutakuinkin yhdessä mytyssä lattialla ja pallot vierivät pitkin olohuonetta. "En se minä ollut", tuumas Musti, kun asiasta tiedustelin, "kuusi vaan jotenkin... räjähti... ihan ittekseen." Nuutin-päivään on vielä jokunen päivä aikaa, jos sitten pitäisi kuusenpolttajaiset.

Ei oo enää nätti koristelu, kun vaan viskasin nauhat takaisin ja suurin osa palloista jäi löytymättä.

Tämä päivä oli muutenkin lähes täydellinen. Heti aamusta, kun menin töihin, huomasin hintataulun jälleen näyttävän pelkkää viivaa. Okei... Arvattavissa oli, että automaatti olisi jälleen pimeänä. Kuin myös oli. Eipä hätiä mitiä, nythän asiakkaat pääsevät kumminkin tankkaamaan muista mittareista. Tai sitten ei. "IP-laitetta ei löydy" hoki kassan näyttö eikä päästänyt laittamaan mittareita käyntiin. Siispä jälleen sähköhuoneeseen tekemään taikoja, tällä kertaa hetkeäkään epäröimättä. Jo vain mittarit heräsivät, paitsi yksi, joka pitää käydä herättelemässä mittarilta käsin. Toisesta kassasta huomasin, että sähköt olivat jälleen räpsineet enemmänkin, kuitissa luki "sähkökatko" viiteen kertaan.

Huoltoon pääsi soittamaan vasta kahdeksalta. Parin tunnin päästä olivat saaneet etänä toisen automaatin käyntiin, mutta toinen, joka on ollut poissa pelistä lauantaista asti, jäi edelleen jumiin. Kävin katkaisemassa siitä sähköt, kun käsky kävi, vaikka mieli teki sanoa, että eiköhän siinä ole jo sähkökatkoja ollut riittämiin viime päivinä. Ei herännyt kone. Lupasivat laittaa huoltomiehen paikalle, kunhan hän muilta keikoila ennättäisi. Huoltomies käväisi sitten muutaman tunnin päästä toteamassa, jotta juu, sökö mikä sökö, tietokone entinen. Oliko kovalevy vai mikä, mutta särki mikä särki. Uuden saisi ehkä huomenna, mutta ei taida ihan satanen tai kaksi kunnostukseen riittää. Ja just kun oltiin saatu kone siihen kuntoon, että ei jumittanut joka toinen päivä myyntikatkon teon yhteydessä!

Kotiin pääsin lähtemään tuntia normaalia myöhemmin ja kun alkoi jo olla hieman nälkä ja migreeninoireitakin ilmassa, en pahemmin kotitiellä hidastellut. Aamulla kun menin töihin oli satanut ja tuiskunnut jonkin verran lunta tielle. Mitäs tuosta, kevyessä pakkaslumessa pääsee kulkemaan, vaikka sitä oli semmoinen 30 senttiä toisessa reunassa. Mutta kun menin kotiin, se kevyt pakkaslumi oli pakkautunut ja tiivistynyt ja vähän levinnyt ja lisännyt korkeuttakin, niin eihän siitä enää niin vain kuljettukaan. Oli muuten aika tiivis rykelmä lunta tien ja auton pohjan välissä, kun sitä lapioitiin pois. Että semmoista. Huomisaamuksi tilasin yksityisen lumenaurauksen (tulee jos muistaa ja ennättää), kun ei tuosta kunnan aurauksesta näköjään tule mitään. Ei viitti perholaiset käydä pieniä sivuteitä auraamassa, aamulla vetivät tuon vähän isomman sivutien auki, vaan jättivät siltä tieltä meille ja parille muulle kulkevan tien auraamatta. Vaan ei kai tämä talvi enää kauan kestä, massikankin voi jopa jonain päivänä vielä saada käyntiin.

Sinne se jäi, sadan metrin päähän.

Näyttää niin vähäiseltä tuo lumi, mutta tavaraa on auton alla ihan pohjalevyyn saakka.