Tässä on nyt ollut hieman vilkkaampi koiraviikko meneillään. Maanantaina mentiin muka möllitokoon, mutta se osoittautuikin lopulta lappalaisten kokoontumisajoiksi. Treenattiin kokeenomaisesti Lumeksen ja Allun hoitaessa häiriökoirien tehtävää. Paikallamakuussa pientä kitinää, mutta kumminkin meni maahan ja pysyi siellä. Seuraamisissa ei osaa istua, luoksetulossa kaartoi häiriökoiran kohdalla selvästi koirasta poispäin. Liikkeestä maahan alasmeno venyy ja venyy, seisomisessa aluksi sama homma. Jotenkin Nikke pitäisi saada ymmärtämään, että kun sanotaan maahan, sinne pudotaan samantien, vaikka minulla ei sitä makkaranpalaa olisikaan. Samoin pysähtyminen pitäisi tapahtua kuin seinään. Hyppy oli jonkinmoinen, vaikka esteenä olikin vaihteeksi agilityhyppyeste (mahdollisesti joku unohti ottaa oikean hyppyesteen mukaan?).

Tiistaina agilitattiin. Jälleen oli vain muutama koira paikalla, mikä tuntuu Nikkelle sopivan. Koitettiin laittaa parin esteen päähän makupala valmiiksi, että saadaan Nikke katsomaan eteensä eikä roikkumaan kädessä - ja sehän toimi! Pujottelu onnistuu kohtuullisesti (tosin vielä ilman muuta kädellä ohjaten), kun olen keppien oikealla puolella, mutta vasemmalta puolelta ohjaaminen ei vaan suju. Siis ohjaajalta. Ja kun ohjaaja takkuaa, niin sitten takkuaa myös koira. Lopulta sain edes neljä keppiä onnistumaan, johon lopetin. Nikken keväinen kammo keinua kohtaan on näköjään taaksejäänyttä elämää, ihan hyvin tuo keinun meni. Tosin varmistelin vielä, eikä päästetty keinua rämähtämään. Renkaastakin Nikke meni vallan vauhdikkaasti läpi. Mutta siihen nähden, mitä agilitya ylipäätään ollaan Nikken kanssa menty, niin tämä treeni antoi toivoa mahdollisesta kisaamisestakin joskus. Siis Nikken, MINÄ en agilityn kisaradalle mene!

Eilen olikin pitkä päivä. Aluksi kuudelta tokon alkeiskurssi (jep, olemme taantuneet!) ja siihen päälle kiva koirakansalainen -kurssi. Tokossa otettiin minuutin paikallamakuu muiden koirien/ohjaajien enemmän tai vähemmän häslätessä ympärillä ja yhden koiran maatessa pari metriä Nikken kuonon edessä katse Nikkeen päin, ja hyvin pysyi. Eikä edes kitissyt turhia. Ehkä meillä on vielä toivoa. Vaan seuraaminen meni maan haisteluksi. Pitänee tehdä, kuten Niina sanoi, eli tyystin tykkänään kieltää moiset haistelut aina treenikentällä. Tosin siinä aiheuttaa ongelmia, kun Nikken ohjaaja heittelee palkkausnamit sinne sun tänne ja piski niitä joutuu etsiskelemään. Kumma kun koira haistelee maata? Varsinaisen seuraamistreenin jälkeen Nikke sitten taas seurasikin vallan mallikkaasti, mutta ne istumiset! Millä tuon koiran saa tajuamaan, että kun liike pysähtyy, koiran pyrstö painuu maahan? Makupalalla menee, mutku niitä makupaloja ei kokeessa käytetä. Samoin käsimerkillä istuu, minkä luulisinkin olevan se suurin ongelma. Jospa Nikkelle on vain iskostunut tapa, että kun käsi heilahtaa, silloin istutaan, mutta kun käsi ei liiku, silloin jäädään seisomaan.

Kiva koirakansalainen -kurssi oli sitten tokon jälkeen. Luoksepäästävyydet meni rutiinilla, koirien kohtaamiset hallinnassa rutiinilla, pientä vinkumista perään, kun jätin koiran kouluttajalle ja kävin kiertämässä piilon, kulki hihna löyhällä. Eli sikäli kaikki hyvin. Mutta väliajat, kun ei ollut toimintaa eikä käskyn alla, piti mekkaloida. Jos en antanut haukkua muita koiria, haukkui minut. Jotenkin tuo pitäisi saada rauhoittumaan tauoilla.

Vaan sitten päästiin otsikon aiheeseen. Kiva-kurssilla oli mukana nuori sakemanni, joka (epävarmuuttaan?) louskutti turpaansa vähän kaikille muille koirille, myös Nikkelle. Nikke mallikkaasti välillä vastailikin, puhumattakaan, että välillä oman keskittymiseni herpaannuttua vähän ärsyttelikin toista haukkumaan. Tuijotuskisa on kivaa Nikke-paimenen mielestä. Kurssin päätteeksi seefferin ohjaaja sanoi, että hänen koiransa pitäisi päästä kosketusetäisyydelle toisen koiran kanssa, että se ymmärtäisi, ettei niitä muita tarvitse pelätä. Eikun Nikke koekaniiniksi. Ja vähänkö olin Nikkestä ylpeä! Sakemanni louskuttaa parin metrin päässä - Nikke seisoo ja katsoo hiljaa. Sakemanni louskuttaa metrin päässä - Nikke seisoo ja katsoo hiljaa. Sakemanni louskuttaa puolen metrin päässä - Nikke seisoo ja katsoo hiljaa. Sakemanni menee hämilleen, kun toinen ei reagoi, ja siirtyy hiljaa lähemmäksi - Nikke seisoo edelleen ja vain katsoo. Koirien kuonot koskettavat toisiaan ja seefferi alkaa kutsua leikkiin - Nikke heilauttaa häntää ja kumartaa myös! Sanoisinko, että varsin onnistunut harjoitus. Liekö Nikke-parka sitten kauhusta kankeana vai mikä oli, mutta varsin fiksu suoritus mielestäni silti.