Ja taas tulee tekstiä. Vissiin ollut liian pitkä tauko tässä välissä?

Jokunen päivä sitten pelastin rastaan(poikasen?) koirien hampaista. Oltiin postinhakureissulla, kun Nikke yht'äkkiä hyppäsi tienreunaan ja pelästynyt lintunen juoksi tielle täysiä. Pojukin sinne välittömästi sähläämään, mutta kumpikaan koira ei lintuun koskenut, kun huusin kuin hinaaja. Koska pieni kuitenkin koiria edelleen kiinnosti, siirsin tirpan nätisti puun oksalle koirien ulottumattomiin. Kiitokseksi tästä kaikesta rastaat lupasivat hoitaa marjapuskat tyhjiksi minun puolestani.

Täysin juttuun kuulumaton rastas sisältäkäsin kärpäsverkon läpi kuvattuna. Valitettavasti en saanut otettua kuvaa juuri sillä hetkellä, kun linnulla oli iiiiso mato suussa.

Olen saanut nauttia kasvihuonemansikoista jo usean viikon ajan. Nyt alkavat pikkuhiljaa ehtyä, mutta niinpä ovatkin jo ulkoilmamansikat kypsymässä.

Viisisakarainen ja kolmisakarainen mansikka.

Kasvihuoneessa parvekelaatikossa kasvatetut herneetkin on jo syöty. Sainhan minä itsekin edes pari palkoa.

Vieläköhän täältä löytyisi...?

Mmmmmm...

"Herneitä? Niin mitä herneitä?"

Sateinen alkukesä on tuottanut kookkaita kasveja, jos nyt varsinaiset viljelykset jätetään huomioimatta.

57-senttinen piharatamo on mielestäni aika iso...

... eikä kuvan raparperinlehtikään sieltä pienimmästä päästä ole.

Olen monesti ennenkin yrittänyt kuvata sadevesitynnyriin putoavaa vesipisaraa. Noin 50 kuvasta yksi onnistui edes jotenkuten.

Lähes täydellinen.

Siirrymme seuraavaksi tomaatinviljelyyn. Suurta satoa saa vielä odottaa, mutta on nyt sentään jo ensimmäiset maistiaiset syöty. Viime kesänä kokeilin lannoittaa tomaatteja veteen sekoitettavilla rakeilla, mutta pidin sitä turhan monimutkaisena systeeminä. Sitä paitsi minun muistillani varustettu ihminen ei monesti muistanut lannoittaa. Niinpä tänä kesänä ostin Kanankakkaa ja merilevää ison pussillisen, josta kerralla kippasin joka tomaatin juurelle yhden jugurttipurkillisen tavaraa. Muuten hyvä idea, mutta myös amppelitomaattien lannoite olisi ollut syytä peittää, sillä kasvihuoneeseen ei lannoituksen jälkeen tehnyt mieli mennä pariin viikkoon.

Kuva heinäkuun viidenneltä päivältä. Ensimmäiset, joiden jälkeen ei olekaan tullut kuin kaksi tomaattia.

Kukkia olisi ihan kiitettävästi...

Ensimmäiset runkotomaatitkin, kirsikkatomaatteja nämäkin, alkavat kypsyä.

Tavallisen kokoiset tomaatit ovatkin sitten vielä täysin raakoja.

(Tähän väliin muutama kirosana, onnistuin TAAS hävittämään reilun puolen tunnin kirjoitukset! #%¤!!)

Kurkkusatoa sen sijaan joutuu odottamaan vielä pitkään. Keväällä esikasvatetut eivät meinanneet ensin kasvaa mitenkään ja kun lopulta siirsin ne pihalle "kurkkukasvihuoneeseen", kuolo korjasi hennot taimet muutamassa päivässä. Kylvin uudet siemenet suoraan kasvihuoneeseen. Satoa odotellessa.

Kesti muuten odottaa. Satoa siis.

Ei ole paprikoiden tilanne paljon kurkkuja kummempi. Sillä ei tosin ole niin väliä, kun en niin paprikoista edes välitä.

Ensimmäinen kukka.

Näin kesän ensimmäisen kirjavan perhosen vasta viime viikolla. Tarkempi lajimääritys jäi tekemättä, kun perhosen perässä tuli myöhäinen lintu (aikainen lintu madon nappaa, joten tämä kaiketi oli sitten myöhäinen lintu), joka nappasi perhosen matkaevääkseen. Se siitä perhosesta, toista ei ole vielä tälle kesälle näkynyt. Eipä näkynyt viime kesänäkään nokkos- ja neitoperhosia kuin ihan muutama, valkoisia kaali-/lanttuperhosia kyllä oli ihan kiitettävästi. Tänä vuonna ei ole näkynyt kyllä niitäkään.

Linnuista puheen ollen, fasaanikukolla on käynyt hyvä mäihä tänä kesänä. Näin sen kolmen daamin seurassa viime kuussa. Toivottavasti eivät kumminkaan ihan lähelle pesineet.

Pollea poika. Nyt en laita parin viikon päästä kuvaa, kuinka Poju noutaa fasaania.

Älkäämme unohtako Mustia. Viime kuun lopulla lähdin eräänä päivänä hakemaan ihan normaalisti postia koirien kera, kun huomasin Mustin hyppelevän kummasti navetan vierustalla. Menin katsomaan lähemmin ja mitä näinkään: Musti oli napannut ROTAN! Poistuin saman tien postinhakureissulle ja soitin hädissäni siskonmiehelle, että nyt sassiin ne loput viimekesäiset ohranjyvät pois täältä, Mustilla on ROTTA! Sanoin kyllä, että enhän minä varmuudella voi tietää, onko kissan saalis meiltä vai naapurista, mutta silti - jos on yksi rotta, on varmasti monta rottaa. Hain postin ja menin tarkastelemaan Mustin leikkikalua tarkemmin. Jo vain, hirmuisen iso otus, jolla pitkä karvainen häntä. Siis hetkinen. KARVAINEN häntä. Tuota tuota. Rotalla lienee kalju häntä, mietiskelin, ja soitin jyvänvientikäskyn peruutuksen. "Ei se Mustin saalis olekaan rotta, se on vesimyyrä."

On se iso. Mutta olisihan jo ensisilmäyksellä pitänyt huomata tylppä kuono, jos ei ihan häntäkarvoja huomaakaan.

Kimppuun!

Hullunkiilto silmissä?

Poju sai Leilalta lahjoituksena koirien suuren leluhitin, lehmien nännikumin. Tietojeni mukaan kyseinen lelu pitäisi olla kestävä, mutta saa nyt nähdä. Koira ainakin tykkäsi, Nikkekin olisi tykännyt, mutta Poju ei leluaan halunnut jakaa.

"Mulla on leeelu, leeelu, leeelu, jee jee!"

"Mitäs Nikke tuolla touhuaa, pitäsköhän mennä katsomaan?"

"Nää, mitä suotta, mulla on uus leeeeluuuu!"

Lelu joutui hetkeksi telakalle, kun keskittyminen treeneihin meinasi herpaantua.

Ei onnistunut.