Pääsiäinenkin vetelee viimeisiään. Sain peräti tänään haettua jo pajunkissaoksia sisälle, ei noin niinku mitenkään viime tipassa. Mutku piti saada pääsiäiskuvia.



Ehdottomasti kannattaa ostaa narssissit kaupasta, missä ei perinteisestikään ole kasveja pahemmin kasteltu. Ei ole vimpeliläisestä kaupasta.

Siis Harmi-Katillehan minä nuo pajut hain. Samoin oli pääsiäisruohon laita. Tai no, pääsiäisruoho on oikeastaan ihan vaan ohranjyvien itävyystesti. En oikein osannut päättää, mimmoiseen multaan jyvät laittaisin, joten päädyin kolmeen eri sorttiin. Oikeaoppisestihan ne idätettäisiin ihan mullatta, mutta kun on pääsiäinen ja kaikkea niin menköön näin.



Maku menettelee...



Hetkeä ennen ylimpiin kissoihin hyppäämistä, juuri ennätin väliin ennen maljakon kaatumista. Jolla tosin ei niin suurta väliä olisi ollut, kun vettähän siellä ei tokikaan ole. Niin ja kissahan ei meillä RUOKApöydälle oleile...

Nikkeliinin kanssa oli tarkoitus mennä piiiitkälle kävelylenkille pitkänperjantain vapaapäivän kunniaksi. Pitkä lenkki jäi haaveeksi, kun kolmenkin kilometrin lenkkiin tuhraantui kutakuinkin tunti ja jo vajaan kilometrin tarpomisen päätteeksi paita oli likomärkä hiestä. Mutta kuvia otettiin, seuraavaksi esittelyssä parisen prosenttia otoksista. Tuli sitten otettua kuvia googlemappi-tyyliin.



Tuus jo!



Ei piski sinne tällä kertaa...



... vaan tänne, "tielle".



Juu, lunta oli naapurissakin.



Toinenkin naapuri ohitettiin sujuvasti.



Mutkitellen käy tie!



Välillä maisemakuvausta.



Juu juu, tässä menee tie. Ei tosin aivan noiden jälkien mukaan.



Lunta oli puolentoista kilometrinkin päässä.






Lisää maisemia.



Harkinnassa: samoja jälkiä takaisin vaiko metsään?



Metsään, sano Nikke.



Eipä Nikke tiellä pysynyt metsäpolun jälkeenkään.



Jee, ei enää tarpomista! Naapuri on jo autoillut.



Koira oli hetken "hukassa", kun yritin sitä lähelle komentaa. Se olikin jo lähellä. Korvien asennostakin voi päätellä piskin mietteet emännän tänne-karjumisesta, kun tuossa kumminkin jo tovin oli kulkenut.



Auratraktorin odottelua. Enää ei hangessa kahlata!



Paitsi toinen meistä.



Uudestaan? Heti?


Ollaan me treenailtukin. Ainakin kerran viikkoon koirakoulussa. Paikallamakuut rupeavat sujumaan vallan hyvin, ei ole kertaakaan tänä keväänä yhteistreeneissä lähtenyt. En ainakaan muista. Aina ei tosin ole ehkä ihan ensimmäisestä käskystä maahan mennyt, paitsi tänään taisi mennä. Tänään oli rutkasti häiriötekijöitä muutenkin ja silti Nikke pysyi. Vaihtoi tosin kylkeä kertaalleen ja jouduin levottomuudesta huomauttelemaan. Mutta pysyi, vaikka molemmin puolin lähdettiin ja ohjaajat kulkivat koiriaan komentelemassa. Olevinaan kitinäkin on, jos ei nyt täysin loppunut, niin ainakin vähentynyt. Kyl tässä vielä kokeeseen mennessä ennätetään tavoille oppia, sentäs melkein kuusi viikkoa aikaa.

Liikkeestä maahanmeno tänään hidasta, mutta varmaa. Seisominen varman päälle eli sormi koiran kitaan käskyä annettaessa. Hyvin pysähtyi... Luoksetulo loistava, edelleen. Seuraaminen... No, liikkurin sanoin "hyvin pysyi hanskassa". Pitänee jättää hanskat pois, ettei niissä tarvitse roikkua. Muuten vallan hyvää, hihnassa ei niin niistä hanskoistakaan välittänyt.

Vielä kun treenikentät kuivaisivat, niin mikäs tässä olisi treenaillessa. Agilityynkin varmaan päästään jo tämän kuun puolella, kunhan sekin kenttä saadaan käyttökelpoiseksi lumen ja kokon jäljiltä.



Onneksi ei ennätetty agilityesteitä vielä kentälle viedä.

Tulesta tulvaan. Pikkaisen meinasi työmaan pihalla tulvia lauantaina. Onneksi, ONNEKSI, pihan viemäri veti eikä yhtään vettä tulvinut sisälle. Vesiputki poikki kiinteistön nurkalla...



15 astetta pakkasta ja lumet sulavat vauhdilla, vai miten se nyt meni?

Niin se otsikon ketjupantajuttu on vielä selittämättä. Viikko sitten lauantaina kuulin äärimmäisen pilkallista ja räkäistä naurua katolta. Kyllä, katolta. Naakat olivat löytäneet savupiipun. Muutama päivä sitten mennessäni pihalle jokunen naakka pölähti katolta lentoon. Vaan yksi istui piipun reunalla sen näköisenä, että kotia ei jätetä. Hainpa sisältä yhden iankaikkisen vanhan, jo hieman ruostuneen ketjupannan (en kai nyt Nikken parasta pantaa uhraisi?) ja viskasin sen katolle. Juu, ei ole naakkoja sen jälkeen näkynyt, eikä kyllä pantaakaan (paitsi pieni pala, mikä roikkuu vesikourun ulkopuolella).

Tulossa loistavia lintukuvia vielä muutaman päivän sisällä!