Kevään koettelemus on jälleen ohi. Sain kuin sainkin veroilmoituksen muutokset tehtyä ajoissa. Ennen vanhaan piti veroilmoitus allekirjoittaa "kunnian ja omantunnon kautta", liekö moiset hienoudet nykyihmisille vieraita, kun enää ei tuollaista edellytetä?

Eilen olivatten viimeiset yhteistreenit ennen koetta. Nyt meni paaaljon paremmin, mitä viime viikolla! Nikke jopa välillä kuunteli. Maahanmenossa suorastaan putosi alas, seisomisessa ei paljon tarvinnut käsiä heilutella, että pysähtyi, luoksetulo erittäin vauhdikas melkein loppuun asti ja hypynkin Nikke suoritti kunnialla. Seuraamiset nyt ovat mitä ovat, toivottavasti kokeessa ei ole mitään super-hyper-pitkiä seuraamisia...

Meinasi koira vähän innostua liikaakin treeneissä, kun otin pallon esille. Yritin saada lisävauhtia luoksetuloon ja Nikkeliinihän melkein lensi pallon perään! Sitten juostiinkin ympäri kenttää, että sain pallon pois. Ei vaan, en ihan tosissani ollut palloa pois heti ottamassakaan ja Nikkekin tiesi sen. Luovutti heti, kun käskin oikeasti (no joo, niin varmaan...).

Paikallamakuussa Nikke meni ensimmäisellä käskyllä maahan, pysyi levollisena ja hiljaisena sekä nousi ensimmäisellä käskyllä istumaan. Rupesi vasta liikkeen loputtua haukkumaan. Liikkeestä maahanmenossa on muuten alkanut haukahtaa lähes joka kerta, tällä kertaa otin tiukan linjan, enkä antanut haukahtaa seuraamuksitta. Loppua kohti alkoi tulla nopeita ja hiljaisia maahanmenoja.

Pojun taipparitreenit olivat tänään melkoinen näytös. Enpä taida vähään aikaan mennä ryhmätreeneihin itseäni nolaamaan. Epäilin vahvasti alkujaan ideaani päästää Poju irrallaan metsään ja järveen. Valitettavasti olisi pitänyt uskoa omia epäilyksiään.

Piskipien joutui elämänsä ensimmäisen kerran hakemaan lokin järvestä.Vaan kun eihän tuo pieneläin ole vielä ennättänyt opetella uimaankaan. Siitä huolimatta ensimmäinen lokki tuli varsin nätisti koiran mukana rannalle. Lokkiin kiinni, ja ennen kuin sain koiran kiinni, penikka singahti variksia noutamaan metsästä. Yhden ennätti löytää omine lupineen. Eiku koira kiinni ja uudestaan lokinnoutoon järveen. Jep. Ei ollut ehkä hyvä idea. Lokki oli hivenen liian kaukana, Pojulta petti rohkeus, lokki jäi järveen, koira rannalle - ja variksia noutamaan. Taas löytyi yksi ilman lupaa. Onhan se hyvä, että koiralla intoa riittää, mutta...

Katseltiin siinä sitten muiden työskentelyä. Jopa 4,5-kuinen pentu kävi hakemassa lokin kaukaa järveltä ja vieläpä toi sen nätisti ohjaajalle. Ehkä meidän jo ihan oikeasti pitäisi harjoitella niitä luovutuksia?

Sitten hakuun. Muut koirat tekivät ensin omat suorituksensa ja Poju keräsi kierroksia lähettyvillä. Niinpä virtaa oli liiankin kanssa, kun lopulta tuli meidän vuoromme. Hienosti lähti matkaan luvan saatuaan ja siinäpä ne positiiviset asiat olivatkin. Löytyi varis, lähti tuomaan, vaihtoi suuntaa, vaihtoi toiseen varikseen, lähti tuomaan, vaihtoi suuntaa, vei varista Veikon suuntaan ja vaihtoi linnun Veikon pilliin, yritti paeta paikalta pilleineen, jäi kiinni. Lähti uudelleen hakemaan variksia, löysi ja vei Veikolle. Kiva. Ikäänkuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Toi lopulta pari varista hihnaan kytkettynä minulle. (Siis koira oli hihnassa, eivät tirpat.) Huippupalkkaus ja kotiin häpeämään.