Minun ei pitäisi olla kirjoittelemassa blogia enää tähän aikaan. Pari päivää kestänyt migreeni ei ole vielä lopullisesti lannistettu, vaikka niin yritän itselleni uskotella. Mutta jos ihan vaan äkkiä niitä tirppakuvia laittaisin kumminkin. Loistavia tirppakuvia.

Lintulaudan tuntumassa pörrää jos jonkinlaista lintua. Jokunen viikko sitten näin uuden yksilön, jota kovasti mietin, jotta mikähän tuo on. Aatokset menivät jotenkin tähän suuntaan: tuommoinen rastaan kokoinen, musta lintu. Siis musta, rastaan kokoinen lintu. Eli siis MUSTARASTAAN kokoinen lintu, vai??? Sepä se. Mustarastas. Eilen niitä olikin takapihalla viitisentoista kappaletta, harmi vaan, kun ei ole kuvia todisteeksi, kun kunto ei ollut paras mahdollinen valokuvausta ajatellen. Tässä nyt kumminkin yksi yksilö.



Rohkea tipunen vaan tepasteli reilun kymmenen metrin päässä kuvaajasta ja pienestä Nikkestä.

Käpytikkakin liikuskelee lintulaudan lähettyvillä. Se on vaan hieman hankalampi kuvattava, kun menee hyvin herkästi puun taakse piiloon, kun minut havaitsee. Tikkapoika on tainnut itselleen jo uuden emännän löytää, mahtanevatko tänä vuonna johonkin pihakoivuun pesän tekaista? Viime vuonnahan ukkomiestikka jäi yksinhuoltajaksi, kun silloinen vaimoke hukkui (hukuttautui?) sadevesitynnyriin. Tänä kesänä tynnyreiden päälle tulee verkot.



On se poika, niskassa näkyy punaista.



Vielä toinen, vähän hämärämpi kuva.

Viime viikkoina on päässyt hyvin kulkemaan hangilla. Ei kylläkään enää, mutta viimeisimmällä kerralla sain kuvattua erilaisen lintukuvan. Herää kysymys, mistä oikein on kysymys?



a) varis tehnyt lumienkeleitä? b) lintu pudonnut taivaalta kuolleena kuin kivi? c) tirpan nousukiito? d) epäonnistunut laskeutuminen, turvalleen meni ja onneksi kukaan ei ollut näkemässä?

Pitkänperjantain aamulenkin loppupuolella kuulin joutsenen olevan tulossa kohti. Jee, ajattelin, tilaisuus saada kuva lentävästä joutsenesta! Oli joo, mutta tilaisuus meni ohi, ainakin osittain. Sohaisin kameraa vähän "sinne päin" toivoen saavani edes jotain kuvaan, mutta ilma oli niin kirkas, että en yhtään tiennyt, mitä olisi tulossa. Okei, melkein onnistui.



Jälkikäteen harmitti. Niin lähellä oli onnistuminen!

Laitetaas vielä pakollinen Nikke-kuva. Nikke ja kaveri: tanssiinkutsu.



Kyl, kyl, Nikke on irti keskellä kirkonkylää (taustalla Saarikenttä, jossa pitäisi pelien alkaa vajaan kuukauden kuluttua...).

Joskus kannattaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Voi saada vaikka tämmöisen.



Arjen pieniä iloja.