Tykkään ruokkia pikkulintuja ja isompiakin talvisin. Tänä vuonna auringonkukansiementen menekki oli vähäinen, ehkä aloitin ruokinnan turhan myöhään ja tipulit olivat jo ennättäneet valita ruokailupaikkansa jostain muualta. Kauroja sen sijaan kului jokseenkin runsaasti. Alkujaan halusin etupihalle kauratarjoilun, jotta fasaanit ja peltopyyt saisivat käydä aterioimassa. Lopulta peltopyyt kävivät takapihan aitauksessa syömässä maahan pudonneita siemeniä ja fasaaneista näkyi vain jälkiä hangella, vaan ei ruokintapaikan lähellä.

Eivät ne kaurat silti hukkaan menneet. Siinä vaiheessa, kun kulutus alkoi olla kymmenen litraa yössä, loppui astian täyttö. Rupesin laittamaan vain litran, pari aamulla syöntiin, jotta pikkulinnut saisivat jotain einestä. Nelijalkaisten ruokinta loppui siihen.

Riistakameran onnistunut otos maaliskuulta. Ei ihme, että kaurat hupenivat yöaikaan... Toki mieluummin tämmöisiä syömäreitä kuin rottia.

Ja kun kaurat loppuivat, pupulauman piti keksiä muuta syötävää. Mahtaako vanha omenapuu enää tästä toipua. Oksat jyrsitty kahden metrin korkeudesta.