Tässä kuvassa ei ole mitään muuta jouluista kuin lumi.

Pojulla on jokin käsittämätön pakkomielle peltiseen vesikuppiinsa, mikä yleensä loikoilee jossain päin pihamaalla. Nyt, kun vihdoin taas tuli vähän enemmän kuin kaksi senttiä lunta, kippo oli hautautunut lumeen, josta se toki piti käydä pelastamassa. Luulisi näin pikkupakkasella metallikupin olevan ikävä kannettava, mutta niin vain sitä viedään ympäri pihaa. Joko kantamalla, tai sitten potkimalla. Potkiminen tapahtuu siten, että kuppi on nurinpäin maassa ja pieni labradori iskee sitä kaksin tassuin ja heivauttaa menemään takajalkojen välistä. Itseasiassa tuo taitaakin olla heittelyä eikä potkimista.