Vihdoinkin aurinkoista! Vastavaloon kuvattu Poju onnistui yllättävänkin hyvin, siis omasta mielestäni. Valokuvauksen harrastajat löytänevät miljoona eri kohtaa, missä olisi parannettavaa, mutta minulle kelpaa tämäkin kuva.

Täytyy myöntää, että kuvaajaa meinaa joskus hirvittää, kun pitäisi ottaa kuva kohti tulevasta pienestä labradorista. Ymmärrän erittäin hyvin "kauhun", jota eräs tuttu tokoharrastaja kokee tokon luoksetulossa, kun vauhtia piisaa ja jarrutus meinaa jäädä lyhyeksi. Takuulla on polvet kovilla. Pojuhan ei kylläkään törmää tokoluoksetuloissa, mutta mistä sitä koskaan tietää kuinka käy, jos kohde onkin kyykyssä maassa. Niin, ei Poju tokossa törmää, mutta jyräsihän se takavuosina meidän agilityohjaajamme - täysillä takaapäin polvitaipeisiin. Jostain käsittämättömästä syystä Poju sai tältä ohjaajalta lisänimen keilapallo, eikä hän ole oikein innokkaasti enää sen koommin Pojua oppilaakseen ottanut.