Leikattiin sitten Nikken kanssa eilen ensimmäistä kertaa "nurmikkoa". Alun 15 minuuttia piski juoksenteli ympäri, ympäri, ympäri, saattoi jopa haukahdellakin, josta en tosin aivan varma ole, kun parikymppinen leikkuri pitää jokseenkin kiitettävästi ääntä. Olkoon vaan Honda, minkä periaatteessa pitäisi olla suht äänetön. Seuraavan puoli tuntia Otus kirmaili pellolle ja takas, pellolle ja takas. Yksi isohko kivi piti käydä varmaan kymmenen kertaa tarkistamassa, josko se sittenkin on pupu. Kun Nikke sitten aikansa oli pörrännyt lähiympäristössä, alkoi reviiri laajeta huolestuttavasti. Yritä siinä leikellä, kun ei piskiä näy missään, varsinkin, kun viimeisin näköhavainto oli kantatien suunnalla.  Viitisen kertaa sammutin koneen, huutelin ääneni käheäksi ja sain Otuksen hetkeksi näköpiiriin. Sitten luovutin ja viskasin elukan sisälle. Opetelkoon siellä käyttäytymissääntöjä.

Pyöräilemässäkin käytiin illalla ensimmäistä kertaa Nikken kanssa. Nätisti osasi kulkea, myös hihnassa. Ei mitään ongelmia. Tai no. Nikke oli alkumatkan irti ja pysähdyttiin hetkeksi naapurin juttusille. Yhtäkkiä tajusin kuulevani ääniä, hevosen kavioiden ääniä.  Ja Otus siis oli irti.   Sieltähän olikin tulossa heppa kärryineen ja ohjastajineen, mitäs nyt? Tiedän tasan tarkkaan, mitä olisi tapahtunut Turren ja Akun kanssa vastaavassa tilanteessa, MUTTA tällä paimenkoiralla onkin korvat ja jonkin verran vissiin tottelevaisuuttakin! Ainakin vielä, sehän on vasta puolivuotias napero. Nikke tuli luokse, kun kutsuin, ja antoi laittaa itsensä kiinni. Ja aloitti sitten vasta räkytyksen, jonka kuuli varmaan Hietojan lisäksi itäkyläsetkin... Kyllä meidän pitää kiireesti aloittaa heppatreenit!

Koiran kanssa pyöräilystä ylipäätään vielä hieman. Aina jaksaa huvittaa (netti)kyselyt, jotta minkä ikäisen koiran kanssa voi lähteä pyöräilemään. Eiköhän sitä periaatteessa voi lähteä vaikka heti, kun pentu kävellä osaa. Pakkoko sitä on heti paahtaa 20 km tuntinopeudella kolmea tuntia, ainakin minun pyörälläni pääsee vaikka alle kävelyvauhtia kulkemaan ja sen saa käännettyä kodin suuntaan vaikka kymmenenkin metrin jälkeen. Vaikea uskoa, että pentu rasittuu enemmän siitä, kun se kulkee kävelyvauhtia pyörän vierellä kuin siitä, että se kulkee kävelijän vierellä... Ei Nikkekään eilen hihnassa ollut kuin aivan pienen matkan, muun ajan se sai mennä omaa vauhtiaan ja minä yritin pysyä mukana - tai pystyssä alle kävelyvauhdissa.

Varmin kesän merkki on kumminkin haarapääskyt. Niiden sirkutusta ja kirkumista haluaisin kuulla täällä sivukylilläkin enemmän.

Pitäisi varmaan mennä leikkaamaan tuo takapihankin nurmikko, eilen jo täytin tsiljoona kuoppaa, mitä oli kevään aikana pihalle ilmestynyt. Mistä noita kuoppia oikein tulee, tuumannee Nikkekin.