"Saa ottaa!"

Poju rakastaa kuoppien kaivelun lisäksi myös pahvilaatikoiden repimistä. Niinpä sille oli täyttä tuskaa poseerata laatikon kanssa. Joten heti luvan kajahdettua Silppumatic oli valmiudessa ja rasiasta tuli entinen.

Kuvan konvehtirasia oli luonnollisesti tyhjä, vaikka kuvassa muovikääreissä edelleen. Tai siis oli. Ei tulisi pieneen mieleenikään vaarantaa omaa suklaanautintoa sillä, että suklaineen päivineen rasian Pojulle lahjoittaisin. Vaikkei koira suklaita söisikään, niin oikein eivät kuolatut ja muussatut suklaat kuulosta herkulliselta. 

Muistutettakoon nyt kumminkin vielä, että suklaa on koiralle myrkkyä. Myös maitosuklaa, vaikka tumma suklaa onkin pahempi. Meillä ei koirille suklaata ole ikinä syötetty muruakaan sitten mäyräkoira-Hessun, joka Fazerin sinisen alumiinifolion äänen kuulleessaan säntäsi pää viidentenä jalkana paikalle ja sen oli saatava oma osansa suklaasta. Pienenpienen nokareen, ei edes puolta palaa. Olihan se kumma koira muutenkin, pitäisi joskus kirjoittaa tuosta elikosta, ensimmäisestä koirastani, enemmänkin.