Vuosi vaihtui hurjan paukkeen keskellä. Koirien kanssa käytiin lenkillä ihan normaalisti siinä puoli seitsemän maissa, vaikka tosiaan pamauksia kuului koko ajan. Jossain Lappajärven suunnalla oli vissiin sota syttynyt, kun kuului jatkuva tykistötuli, semmoinen, mitä kotimaisissa sotaelokuvissa aina on. Kummia raketteja, kun ääni kuului, mutta mitään ei näkynyt. Olen vähän pettynyt.

Mentiin varuiksi kumminkin semmoiseen suuntaan, missä ei pitäisi kovin lähellä olla raketinampujia. Takaisin tullessa kuitenkin osuttiin juuri parahiksi näkemään ja kuulemaan ison tien toisella puolella asuvan lapsiperheen raketit - ja silloinkos Nikkeä alettiin viedä! Pien piski teki kaikkensa osoittaakseen, että nyt muuten ei ole yhtään kivaa ja rämpi ojia pitkin hirmuista haipakkaa, niin lujaa kuin taluttaja antoi mennä, kotia kohti. Kovasti yritti esittää reipasta koiraa oven vieressä, mutta sisälle oli silti kiirus. Kuitenkin heti olisi muka pitänyt päästä takaovesta pihalle, kävi sitten vain kääntymässä rappusilla ja paineli eteiseen nukkumaan. Sisällä ei piitannut paukkeista yhtään mitään, ei mitään läähätyksiä eikä muitakaan pelon merkkejä. Jonkin verran Nikkessä on ääniarkuutta, vaan ei niin paljon, että elämää mitenkään haittaisi.

Poju ei tuntunut edes tajuavan, että on jotain erikoista. Mennä vouhotti menemään ihan normaalisti, mitä nyt muutaman kerran sitten sisällä haukahti jollekin, liekö raketin ääni vai oliko kumminkin Musti, joka säntäili normaaleja iltavillejään olohuoneen puolella. Mustikaan ei noteerannut vuoden vaihtumista mitenkään.

Tokosäännötkin sitten muuttuvat elokuun alussa. Jäämme odottamaan tarkempia tietoja liikkeiden suorituksesta, varsinkin erikoisvoittajaluokan merkin kierron, hypyn ja ohjatun noudon yhdistelmä kuulostaa jokseenkin mielenkiintoiselta. Tosin minun tuskin tarvitsee siitä pahemmin stressata, eiköhän säännöt ennätä muuttua vielä moneen kertaan ennen kuin piskilöiseni ovat ylimmässä luokassa.