Palatkaamme ajassa taaksepäin vajaan kuukauden päähän eli jouluun. Pojat ovat kaiketi olleet todella kilttejä viime vuonna, ainakin lahjojen määrästä päätellen.



Vieläkö täältä löytyisi jotain?

Nikke ei suostunut ainuttakaan pakettia itse avaamaan, samalla tyylillähän Turre aikoinaan toimi. Nikken mielestä ei ilmeisesti ole sopivaa koiran mitään repiä. Pojulla sen sijaan ei moisia estoja ole, se huomattiin moneen kertaan. Paras oli, kun kävin Harmi-Katille yhden ruokalahjan avaamassa keittiössä, niin Poju-pien tuli hetken päästä perässä avaamaton lahja suussaan. Hyvin oli osannut repiä lahjan saajan nimen (Nikke...) pois paketista, muuten oli paketti ehjä. Hetken päästä lapsi jo mätki Nikkeä Nikken uudella lelulla päähän.

Ruokalahjat saavuttivat suuren suosion tänäkin jouluna. Harmi-Katti söi omiaan vielä pitkästi tämän vuoden puolelle ja poikiilla on aika monta "hammastikkua" vielä jäljellä.



Sulassa sovussa, isommalle pienempi ja pienemmälle isompi. Siis kun Nikkehän on se isompi oikeasti.

Olipa myös lahjus, johon ruoka tungetaan sisälle. Poju tykkäsi kovin, muutaman päivän.



R.I.P Kongi, aktiivista elämää 24.-26.12.2012.

Harmi-Katti ei aktivointileluistaan ymmärtänyt tuon taivaallista. Saisi pikkuhiljaa ruveta ymmärtämään, kun neiti hienohelma ei taaskaan ole suostunut pihalle menemään muutamaan viikkoon, puoleentoista kuukauteen, etten sanoisi.



"Palvelijaaa.... Sisälle mars!"

Itse sain perinteiset käsityöjutut, kalenterit, palapelit, suklaat ja villasukat, kovasti olivat mieluisia tälläkin kertaa. Harmi vaan, että palapelistä katosi pari palaa parempiin suihin heti kättelyssä ja kolmaskin pala on henkihieverissä. Poju-eläin halusi osallistua omalla tavallaan.

Kasvattajakin meitä muisti. Saatiin kuvakirja Pojun elämän ensihetkistä. Hauska yhteensattuma, sillä meinasin itsekin antaa Aulille vastaavan kirjasen, mutta päädyin kumminkin odottamaan Pojun yksivuotissynttäreitä kirjan hommaamiseen.



Hienoja kuvia sisälsi tämä. Ja sisältää edelleen, koska ei päätyne Pojun hampaisiin.