On ollut hienoja ilmoja, joten paljon ollaan liikuttu ulkona ihan tässä pihapiirissä.

"Tuolla on taatusti jotain..."

"No emmä tiedä onko sittenkään, meen toiselle puolelle kumminkin."

"Siellä siis ON jotain!"

"Mitä löytyy, mitä, mitä?!" (Ei niin sitten mitään, toim.huom.)

Pellon reunalta raivailtiin risuja, oksia ja pieniä puita. Koivu "vähän" loukkaantui moisesta sivuhaaran katkomisesta ja vuodatti runsaasti mahlaa, joka sitten yöpakkasissa jäätyi. Sekös Pojua kiinnosti.

"Kuis mä pääsisin tonne..."

"... no HELPOSTI! Mmmmmm..."

Samaisella pellolla on kasa pellolta kerättyjä kiviä. Siellä on koiranpoijan kiva kiipeillä (kunnes tulee se kärmes kiven kolosta ja nappaa nokkaan kiinni - toistaiseksi ei tosin ole näkynyt ensimmäistäkään).

Kieli keskellä suuta.

Vaan onhan siellä muitakin eläimiä samassa kasassa.

Mustista tulee ihan nättejä kuvia edestäpäin kuvatessa.

Ja puusta kuvatessa.

Tai piilosilla olosta.

Mutta sivukuvat kannattanee jättää ottamatta...

Uljas pieni 6,5-kuinen kissanpoikanen?