Poju kävi jälleen hakemassa yhden EHn lisää näyttelystä. Mentiin arvosteltavaksi ihan vain siksi, kun näyttelypaikka oli kerrankin lähellä eli miltei naapurikunnassa Kortesjärvellä, joka kaiketikin Kauhavaa nykyään on.

Tokihan oli ihan mielenkiintoista käydä tuomarilta kuulemassa, vieläkö Poju on "narttumainen" tai "feminiininen", kun useammaltakin tutulta koiraihmiseltä olen kevään mittaan kuullut, että Poju on vankistunut viime syksystä paljon. Rupeaa kuulemma näyttämään jo labradorilta. Kroppa on kieltämättä vankemman näköinen omaankin silmääni, mutta pää on edelleen kapea. Pitäisi muuten oikein punnita Poju välillä, painoa on saattanut kertyä lisää siihen 33 kiloon, mitä viime kesänä vielä mitattiin.

Kehä oli hivenen huonossa kunnossa. En tohtinut Pojun kanssa pahemmin juosta, kun oli niin liukasta paikoitellen. Hieman harmitti, kun labradoriurosten JÄLKEEN kehää alettiin siirtää kuivemmalle alueelle, olisimme mekin halunneet näyttää liikkeet kunnolla eikä hidastellen. Kehässä oli jokin muheva tuoksukin, jota taisivat kaikki urokset pysähtyä nuuskimaan tai ainakin kulkivat pää alhaalla pitkän matkaa. Vaan kaikilla oli sama alusta ja niin vain oli Poju ainoa JUN-NUO-AVO-koira, joka joutui tyytymään alempaan arvosanaan. Silti olen ihan tyytyväinen meidän arvosteluumme, takakorkeudesta en ole niinkään varma, mutta muuten ihan on allekirjoitettavissa tuomarin sanat.

Tuomari oli oikein mukava. Kun alussa seisoimme kaikki avoimen luokan koirien esittäjät koirinemme yhtä aikaa kehässä ja tuomari kävi erikseen kaikkia koiria moikkaamassa, Poju jännittyi ja tärisi, jolloin tuomari totesi hymyillen Pojun valmistautuvan hyppyyn. Ei onneksi hypännyt. Yksilöissä olimme heti jääneet mieleen, kun tuomari ensitöikseen sanoi Pojulle tämän olevan siis se koira, joka haluaisi tutustua paremmin.

Vaan tässä arvostelu, tuomarina siis Riitta Niemelä:

Hyvät mittasuhteet. Riittävä vahvuusaste. Hieman kapealinjainen pää. Toivoisin selvemmän otsapenkereen ja vahvemman kuono-osan. Kaunis kaula, hyvä selkälinja. Tilava runko. Tänään liikkeessä antaa hieman takakorkean vaikutelman, muuten kevyet liikkeet. Hyvä turkin laatu. Vilkas, iloinen käytös. AVO EH AVK3.

Oli näemmä hieman muuttunut teksti arvostelulomakkeessa, enää ei katsota koiran käyttäytymisen arvioinnissa, onko koira "rodunomainen lähestyttäessä", vaan sanamuotona on nyttemmin "käsiteltävissä". Poju oli käsiteltävissä, vaikka koville meinasi ottaakin.

Loppuun kuvia. Kiitokset jälleen Elisalle. Ei näemmä tästä näyttelystä saatu nättejä juoksu- eikä myöskään seisontakuvia. Vika ei todellakaan ollut kuvaajassa.

Pystykorva? Kumma, kun arvostelussa ei asiaan kiinnitetty mitään huomiota.

Hajuja!

Hajuja!

Hajuja!!

Hajuja!!!

Vieläkin hajuja!

Vakavasti harkitsemme osallistumista Tuurin näyttelyyn. Siellä olisi sama tuomari, jolta Poju juniorina sai ERIn. Tosin junnuna nyt sai olla hieman kapoisampi kuono-osaltaankin, ehkäpä tämäkin tuomari tällä kertaa päätyy EHhon.

Vielä Kortesjärvelle palataksemme. Olihan siellä Lyytikin, Pojun äiskä. Lyyti kunnostautui jälleen olemalla ROP-veteraani ja PN4. Narttujen voittaja taas oli ihanainen Stella, jonka kuvia on joskus tässäkin blogissa ollut.

Todistuksena kehän surkeasta kunnosta laitettakoon vielä kuva ihka uusista lenkkareistani, jotka varta vasten piti ostaa näyttelyyn. Olisi kannattanut laittaa vanhat risat vaan.

Rapaisetko? Ehkä hieman...