Jep. Käytiin hiihtämässä. Tai no, hiihtäminen on turhan vahva sana lompsimiseen sukset jalassa puolimetrisessä upottavassa hangessa. Mene nyt tuommoisilla kolme, ehkä viisi, senttiä leveillä laudankappaleilla umpihankeen, juu ei käy laatuun. Vakavasti harkinnassa on hommata joko leveät metsäsukset tai ihan suosiolla lumikengät. Tosin ihan sama kummat, lumentulo ja lumiset talvet loppuvat siihen, kun meikäläinen semmoisiin varautuu.

Voi rähmä. Ei olis pitänyt hypellä metsään.

Upottaa, upottaa...

Kyllä tämä tästä...

Vielä vähän, jaksa, jaksa...

Wuahaa, jopas helpotti!

Mycket bättre.

Aamulla tosiaan oli vallan loistava hiihtokeli, melkein yhtä hyvä kuin olisi ollut maanantaina, jolloin vielä järki voitti, enkä lähtenyt hiihtelemään. Vaan perinteisesti JärvisKK:n kokouspäivänä (palkintotmk tällä kertaa) sataa lunta, niin nytkin illalla. Eipä ollut aura-autoa toviin tainnut kantatielläkään käydä, kun lunta oli paikoin parikinkymmentä senttiä. Aika nuhruinen keli sanoisinko, vaan eipä kellään tuntunut olevan kiire minnekään kuuttakymppiä körötellessämme.

Maanantaina tosiaan oli loistava ilma, lähes täydellinen talvisää. Lähes sikäli, että ei ollut vapaapäivä. Talitintit ovat jo pari viikkoa sitten aloittaneet laulelun ja mahtaa alivuokralaistikka taas yrittää treffejä aikaiseksi, kun niin kovasti sähkötolpan metallilevyä hakkasi. Jokusen kuvan taisin Nikkelistä taas napata, eihän noita talvisia Nikke istuu - Nikke seisoo -kuvia vielä varmaan tuhattakaan ole.

 Penkan vartija.

Pupusten herkkupalleroita tonkimassa.

Niin. Ollaanhan me käyty treenaamassakin. Sunnuntai-iltana käväistiin koululla, jälleen keskenämme, lumisella pihalla kokeilemassa, josko mitään osataan. Kiva oli viisisenttisestä lumi"hangesta" seurata omia jälkiä, jotka eivät to-del-la-kaan tehneet tarkkoja 90 asteen kulmia, puhumattakaan suorasta kävelystä ylipäätään. Vaan jotain osattiinkin. Seuraaminen hihnassa meni vallan hyvin, kontakti pysyi ja silleen. Istui napakasti heti pysähdyksestä ja käännöksetkin menivät vallan hyvin. Vapaana olikin sitten hieman, etten kuitenkin sanoisi paljonkin, heikompaa. Edisti, kontakti katosi, istumiset sinne päin. Ei mentykään pitkästi. Paikallamakuu erittäin hyvä. Liikkeestä maahan kyllä hyvä ja nopea, mutta ei vaan tahdo nousta sieltä enää ylös. Liikkeestä seisominen kohtuullinen, pari askelta otti, ja maahanmenoon verrattuna päinvastainen ongelma - istuu heti, kun vierelle menen. Kestää nykyään myös avoimen luokan ohikävelyn seisoen, mutta tosiaan, istuu liian äkkiä. Enkä edes ole aikoihin koko loppuistumista liikkeestä seisomisessa ottanutkaan. Luoksetulo loistava. Kohtuullinen treenirupeama siis. Vaan heti, kun jotain häiriötä joko on oikeasti tai Nikken kuvitelmissa, alkaa tuijottelu sinne ja tonne vaan ei tänne, eikä puhe / käskyt mene perille. Onneksi saadaan lauantaina pitkästä aikaa ryhmätreenit aikaiseksi, ainakin muutama vieras koira on tulossa. Voipi olla, että menee ihan vaan siedättämiseksi koko treenauskerta, ei kannattane paljon vaatia heti ensimmäisellä kerralla. Eikä ainakaan odottaa Nikken mitään tekevän. Olisi nyt edes hiljaa.

Loppuun vielä kuva, jossa on Nikken perivihollinen. Ainakin Nikken mielestä. Nikken sisäinen suomenpystykorva heräsi jälleen aamulla, kun lintulaudan tuntumassa olikin Joku Muu kuin lintu. Hirmuinen haukku, jonka ansiosta ymmärsin vielä kerran aamusella kaivaa kameran esille. Harmi vaan, kun oli otus niin korkealla puussa ja tiiviisti runkoa vasten, että kuvasta ei oikein mitään erota. Mutta on se siellä, oravainen.