Tämän päivän kuva oli suunniteltu joululaulusanoituspätkäkalenteriin. Tekstinä luonnollisesti "Petteri Punakuono, OLI poro nimeltään..." Ja kyllä, idea on kopsattu jostain netin syövereistä takavuosina.

Nikkellä ja Pojulla on kyllä hienot naapurit! Saadaan hirvenluita ja koiralle soveltuvia hirvenlihoja harva se syksy. Enemmänkin saataisiin, jos tohtisin ottaa. Oikein hävettää, kun itsellä ei ole antaa vastalahjaksi kuin jotain kämäsiä tomaatintaimenia (se on taimenia eikä taimia, nih!) ja ahkeraliisoja keväisin. 

Luita en mielellään ota vastaan, kun niistä meinaa tulla tappelu - tänä syksynäkin jo kertaalleen. Kuvanottohetkellä Poju oli visusti sisätiloissa, ja kyllä muuten joutui Nikkeliini tarkastuksen kohteeksi sisälle mennessään! "Jaahas, sitä on sitten syöty luita. MInne piilotit, mulle kans heti nyt sassiin!"  Tuo luu on säilössä kasvihuoneessa ja sain muuten havaita, että Nikke on yllättävän fiksu otus. Avasin kasvihuoneen oven ilkeyksissäni vain puolittain ja päästin Nikken hakemaan luutaan - puolittain avaamisessa oli toki se räiväilyajatus, että Nikke ei saa tuotua luuta poikittain vaan törmäilee ovenkarmeihin. Moisia videoitahan olemme netissä nähneet lukuisia. Vaan mitä tekee pieni lapinpoika? Kolauttaa ensi yrityksellä luun karmeihin ja sen jälkeen välittömästi kääntää luuta sen verran, että mahtuu ovesta. Rehellisesti sanottuna en usko, että Poju olisi läpäissyt testin.