Kansalaisvelvollisuus on jälleen täytetty. Kävin perinteisesti lenkin ohessa äänestämässä. Tällä kertaa meinasi tuottaa hankaluuksia löytää piskilöille sopiva odotuspaikka, kun väkeä tuntui olevan liikkeellä tavanomaista enemmän ja varsinkin Pojussa oli virtaa vielä tuplasti enemmän kuin yleensä. Eli hyvin runsaasti. Niinpä jätin suosiolla laittamatta koirat kiinni mihinkään autonlämmitystolppiin tai lipputankoihin, vaan valitsin kärsijöiksi pari puuta sopivan etäisyyden päästä toisistaan. Ja äänestyspaikasta, ettei ihan sisälle asti kommentointi kuuluisi, koska kommentointia oli odotettavissa varsinkin Nikkeltä.

Tullessani takaisin pihalle muutamakin äänestämään tuleva hymyili leveästi ja kertoi minulle (taisivat tunnistaa piskit...), että nurkan takana on menossa kovaääninen vaalikeskustelu. Ei lainkaan niin paha kuitenkaan kuin odotin, mutta jonkin verran piti näköjään mielipiteitään ilmaista, kun ihanainen Aino oli parkkeerannut poikien väliin silleen sopivasti, ettei kumpikaan pojista yltänyt ihan haistelemaan kunnolla. Kerroin Ainon taluttajalle, että mitä ilmeisimmin Nikkellä ja Pojulla oli jotain Kokoomusta vastaan, kun Nikke päästi hieman aikaisemmin haisevan läjän Kokoomuksen vaalimainoksen taakse ja Poju olisi ehdottomasti halunnut samaisen mainoksen merkata. Tosin voi olla, että sama kohtalo olisi ollut minkä tahansa puolueen mainoksella, joka vain sillä kohtaa sattui olemaan.

Laitetaanpas vähän taas kuvia, ettei ihen mene politikoinniksi. Lisää photoshoppausta tai sitten ei. Pojun saa hyvinkin pysymään nätisti seisomassa, jos seisomisen ottaa tokoliikkeenä eikä muuten yritä koiraa saada pysymään aloillaan. Eli seuruutin Pojua, komensin "seiso!" ja kuljin sivulle ottamaan kuvan. Seuraavassa kuvassa oli avustajana naapurin pihalla hääräilevät ihmiset. Naapurin pihahan on n. 300 metrin päässä...

Auringonpaiste paljastaa, että ei Poju ihan niin punkero olekaan kuin joistain kuvista voisi päätellä.

Pojua tosiaan kiinnosti naapuri vähän turhankin paljon. Sain sen kumminkin pysymään omalla pihalla, kunnes Nikke änkesi viereeni nyhjäämään ja tunsin Nikkellä jonkin myhkyrän turkissa. Huomioni Pojuun herpaantui, kun aloin tutkia Nikkeä mahdollisen punkin varalta (ei ollut, ihan oli jokin roska vain), ja niinpä vain tutkimuksen jälkeen katseeni nostettuani Pojua ei näkynyt missään. Vilkaisu naapuriin päin ja siellähän pieni valkoinen labradori pörräsi kuin kotonaan.

Joku muukin kuin ylänurkassa pinkova lapratorvi huomasi tilaisuutensa koittaneen ja läksi myös naapureita moikkaamaan. Tässä mennään jo reilusti puolessa välissä.

Koska minulla ei tällä kertaa ollut minkään valtakunnan mielenkiintoa lähteä hakemaan koiria pois, päätin kokeilla kutsumista pillillä. Ennen kuin sain pillin haettua sisältä, Nikke ennätti jo melkein kotipihaan asti takaisin. Se siis tuli ihan huutamalla pois, kunhan oli kivat naapurit tervehtinyt. Puhalsin pilliin ja tarkkailin naapurin pihaan Pojun reaktiota. Koira havaitsi äänen ja alkoi katsoa kotiin päin. Puhalsin uudestaan ja voi poijat, millä vauhdilla Poju lähti tulemaan suoraan pehmoisen pellon poikki! Muutaman kerran koira tuiskahti turvalleenkin, mutta eipä se vauhtia paljon hidastanut. Olen näköjään saanut nuo piskit edes jotain oppimaan. Eli sen, että kun pilli soi, tarjolla on maksakeksiä tai jotain muuta hyvää, eli kannattaa tulla heti.

Vielä pari muuta kuvaa. Kevät on edennyt jo pitkälle, varmaan piakkoin lähtevät jäät järvestä.

Tuo sininenkin alue on vielä jäätä. Luulisin.

Keväästä huolimatta tämä on yleisin näky, kun päästän koirat takapihalle keskenään hengailemaan:

"Tästä näkee ihan hyvin."