Ei hassumpi näkymä.

Sanalla ruskaretki oli aika kolkko kaiku täällä meidän seudulla syys-lokakuussa. Vielä kun eteen lisätään "Ylläs", on varmaan helppo arvata, miksi. Lyhyessä ajassa maskit löysivät tiensä kaupassakävijöiden naamoille, jopa minun naamalleni. Lähinnä se oli se sosiaalinen paine, mikä omalla ja monen muunkin kohdalla laittoi naamaria käyttämään. Hattua nostan heille, jotka maski naamallaan vapaaehtoisesti kulkevat töissä ja vapaa-ajalla. Tsemppiä heille, jotka pakotettuna tekevät saman. Itse en todellakaan käytä maskia, paitsi kaupassa. Enkä sielläkään aina. Töissä ei tarvi käyttää, eivätkä kaikki asiakkaatkaan käytä. Toki tiedostan riskin, minkä päivittäin töissä kohtaan, mutta luotan turvaväleihin ja käsidesiin. Ei minulla ole kaupassa käydessäkään vaikeuksia pysyä kaukana muista, eipä täällä suuria tungoksia ole. Ja jos olen maskitta, muut väistävät vielä enemmän.

Mutta tämä kuva ei kylläkään ole varsinaiselta ruskaretkeltä. Tai no joo, vartavasten lähdin kameran kanssa ruskaa katsomaan. Vaan retkestä ei voine puhua, kun matkaa kuvanottopaikalle tuli ehkä 150 metriä työmaalta.