Koska telkkis aloitti haudonnan huhtikuun lopulla, oli odotettavissa, että poikaset vielä toukokuun aikana poistuvat pesästä. Niinpä suuresti ei eilen yllättänyt, kun havaitsin poikasten kuoriutuneen työpäiväni aikana. Toivoin, että emo heivaisi pennut järveen tänään poissaollessani. Ainahan sitä voi toivoa.

Runsaasti pieniä telkkiksiä.

Tulin kotiin puoli kolmen maissa. Mitä vipeltääkään navetan tai siis koirahallin seinän vierellä? Seitsemän telkänpoikasta. Koska pönttökameran avustuksella oli laskettavissa, että poikasia oli alkujaan enemmänkin, olin tajuavinani, että emo teki sen taas. Jätti osan poikueesta minulle. 

Onhan ne kyllä söpöjä.

Vakaa aikomus oli, että en puutu telkkien elämään millään muotoa. Lähdin sisälle ja tarkkailin vain ikkunasta tapahtumia. Pennut viipelsivät sinne, tänne ja tuonne ilman mitään selvää suuntaa. Kun ne sitten lähtivät ensin kohti koirakenttää ja hetken päästä tulivat takaisin yhtä poikasta vähemmällä porukalla, huolestuin. Kävin katsomassa, minne yksi pieni oli jäänyt. Varis lähti raakkuen lentoon saapuessani kentän liki ja huomasin elottomalta näyttävän poikasen maassa. Otin pienen käteeni ja se alkoi liikkua vielä. Toivo heräsi, josko siitä sittenkin telkkä tulisi. Vaan ei, toinen jalka oli lähes irtipoikki ja poikanen päästettiin kärsimästä. 

Sitten tulikin hätä muiden pentujen puolesta. Siellä ne viipottivat keskellä peltoa kohti kantatietä. Miehen kanssa jahdattiin penikoita ja kerättiin ne kissankoppaan, kuten viimevuotisetkin pienokaiset. Kiikutettiin koppa järvenrantaan ja juuri, kun sain pienet ravisteltua kopasta ja ne lähtivät järveen, huomasin lähettyvillä telkkäpoikueen emonsa kanssa. "Minun" poikaseni lähtivät uimaan noita toisia kohti, emo huomasi tulokkaat ja lähti vastaan. Hetken mietin, jotta mitenkähän nyt käy - tappaako emo vieraat poikaset. Emolintu lisäsi vauhtia lähempänä, meni syöksyasentoon ja keilasi "minun" lapseni mukkelismakkelis. Olin varma, että nyt tuli poikasille lähtö. Vaan ei, poikaset pulpahtivat pintaan ja lähtivät emolinnun mukaan ja hetken kuluttua emon omatkin poikaset liittyivät samaan laumaan. Liekö olleet samaa poikuetta vai tuliko kasattua uusioperhe, mutta ainakin nyt on pienokaisilla paremmat eväät jatkoa ajatellen kuin viimevuotisilla.

Ensi vuonna saa telkkis hoitaa itse poikasensa järveen.

Lisäystä sunnuntaina: kaksi pienokaista uiskenteli keskenään, muita ei näkynyt. Ovatko häipyneet vai piilossa, sitä ei voi tietää.