Mustilla on suhteellisen terävät kynnet, eivätkä hampaatkaan mitenkään tylsät ole. Sen on saanut jokainen tässä talossa jo kokea. Kissiä ei käy kiusaaminen leivällä, tyyliin "lällällää, mullon tämmönen, sullapa ei oo!", koska se hyvin helposti johtaa naarmuihin käsissä ja leivän päällyksen menettämiseen kissalle. On muuten älyttömän nopea nappaamaan kynsillään makkaraan kiinni!

Sattuneesta syystä tästä leivästä lähti palat koirillekin.

Eipä minulla ennen olekaan ollut kissaa, joka kerjää ruokaa ja varastaakin aina tilaisuuden tullen.

Poju on häntineen hätää kärsimässä Mustin kanssa. Saatiin ainakin lisähäiriötä treeneihin, kun keittiön lattialle istutin Pojun ja aloin kaukoja teettää. Juu, muuten hyvä, mutta aina koiran istuessa ja heiluttaessa häntää jokin pieni musta hääräsi hännän jatkona.

Eikä tarvi edes treenata, häntä on kiva muulloinkin!

Välillä pitää häiriködä toisessakin päässä.

Nikke on päässyt vähemmällä, kun olen sitä suojellut ja ilmoittanut häirikölle, että Nikke on rauhoitettu eläin.

"Koitas nyt vaan katti pitää kyntes piilossa!"

Musti on aloittanut jo varovasti ulkoilut, vaikka olen yrittänyt sille kertoa, että pikkaisen liian kylmä on pienen kissan ulkoilla vielä. Vaan olihan siinä naurussa pitelemistä, kun kerran kotiin tullessani pikkuinen syöksähti samalla oven avauksella pihalle vain huomatakseen jotain kylmää valkoista olevan portaiden peittona. Äkkisyöksy takaisin kynnykselle ja varovasti tassulla kokeillen, jotta mitä ihmettä... Harmi kun en saanut kuvatuksi. Eipä lumi jaksanut pientä kauan häiritä, eiku pihalle vaan muiden joukkoon.

Kaverin kanssa kivempaa.

Ihmettelyä.

"Sun keppi, mun keppi, sun keppi...?"

"... siis tää on sitten mun keppi!"

Pitihän sitä yrittää saada kaikki poijat samaan kuvaankin. Musti tosiaan on myös poika, vaikka tyttönä se minulle tuotiin - ei tosin haittaa meidän elämäämme millään muotoa, kun leikkauttaa on tarkoitus joka tapauksessa. Torstaina saatiin sukupuolesta eläinlääkärin varmistus samalla, kun vihdoin haettiin ensmmäiset rokotukset. Samalla reissulla piti punnita Poju ja kysäistä lääkärin mielipidettä Pojun olemukseen - 33,2 kg eikä ole liian laiha, lihavasta puhumattakaan.

Nikken ilmeet Mustin läheisyydessä ovat kyllä aika mielenkiintoisia.

Auts! teki mieli sanoa Volkkarin puolesta torstaina puoliltapäivin. Virolainen rekka peruutti työmaalla lipputankomme nurin ja tottahan toki Volkkari oli juuri tuolloin siinä alla... Jos ajatellaan positiivisesti, niin onneksi ei ollut kenenkään vieraan auto, johan siinä oltaisiin itsekin oltu syytteessä, kun lipputanko tuolla lailla hyökkäilee.

Pahus. Onneksi oli virolaisella vakuutukset kunnossa, joten eiköhän tästä vielä auto saada. Tai ainakin Volkkari.