Harmi-Katti on vapaasti ulkoileva kissa. Siis näitä madottamattomia, rokottamattomia, leikkaamattomia kissaparkoja, jotka eivät saa kuin markettimoskaa syötäväkseen, jotka heitetään pihalle säällä kuin säällä eikä sisälle päästetä edes yöksi ja jotka häiriköivät asuinalueensa naapureita rääpimällä autojen konepeltejä ja sotkemalla lasten hiekkalaatikoita ja tuuletettavia vuodevaatteita ja mattoja.  Ja syövät vielä kaikki pikkulinnut siinä sivussa, ennenkuin jäävät auton alle tai ketun hampaisiin. Näinhän se ainakin kaupunkilaiskissaihmisten mielestä menee.

Sikäli tuo pitää paikkansa, että Harmi syö markettikuivamuonaa. Eiköhän satunnainen hiiripaisti silloin tällöin tasapainota ruokavaliota riittävästi. Paitsi että kissan luontaista ruokaa ovat tieteski lehmä ja possu. Pihallekin tuota raukkaa joskus potkitaan tahtomattaan, mutta tätä tapahtuu lähinnä silloin, kun katti on ensin itse kymmenen kertaa puolen tunnin sisään vaatinut pääsyä pihalle, mutta on ovelta kääntynyt takaisin.

Viime talvena tuli kyllä mieleen, että hattua nostan heille, jotka ympärivuotista sisäkissaa kestävät. Harmi-Katti ei paljon nokkaansa pihalle laittanut kolmeen kuukauteen. Ensimmäiset pari viikkoa oli yhtä kärsimystä puoin ja toisin, mutta sitten pihallepääsypyynnöt vähenivät pariin päivässä. Ei Harmi niinkään pakkasesta piittaa, mutta se valkoinen kylmä töhnä, sitä se moittii suunnattomasti. Kevään tullen alkoikin taas vanha kitinä - pihalle, pihalle, pihalle. Ja nyt, kun yötkin ovat valoisia, on illalla työn ja tuskan takana saada Kattia sisälle. Koirat ovat hyvänä apuna kissajahdissa - Aku jäljestää ja Nikke pysäyttää. 

Viimeksi viime viikon lauantaina huolestuin Harmin menoista. Kissaa ei näkynyt, ei kuulunut illalla, kun seitsämältä oli pihalle lähtenyt. Puoli kahteentoista kissittelin ovella vartin välein ja kiertelin lähitienoita Akun kanssa. Harmi vaan, ei Harmia. Viimeisen huutelun jälkeen jätin oven auki ja eiköhän karkulainen kotiutunut viidessä minuutissa. Olen sataprosenttisen varma, että Harmi tekee tuota tahallaan - naureskelee jossain lähipusikossa ja odottelee, milloin huutelijan ääni käy kiukunsekaisesta huolesta kireäksi. Ja hipsii kotiin muina kissoina.

Vaan oli kesä ja valoisaa eli ei, huonolla ilmalla ei meidän kissa pihalla viihdy.  Eilen tuli yllättävänkin kiltisti sisälle vajaan parin tunnin ulkoilun jälkeen, kun "vähän" vaan satoi ja "pikkuisen" tuuli. Tuommoisella pörröhännällä varustetun kissan ei oikein kannatakaan olla tuulisella säällä ulkona.