Mitä ilmeisimmin Nikkellä on alkanut murrosikä. Penikka räiväilee vielä enemmän mitä ennen. Ihan sama, mitä sille sanot, niin hammasta tulee, ainakin henkisesti.

Käytiin tänään mätsärissä Alajärvellä. Vakavasti harkitsen, että jätetään sittenkin se Alajärven virallinen näyttely väliin, ei toi kolmessa viikossa opi näyttämään nätisti hampaitaan, kun ei kerran puolessa vuodessakaan. Toki jos viikon ajan opettaisi joka päivä edes pari minuuttia, niin johan siinä olisi treeniä enemmän kuin tähän asti yhteensä.  Niin ja mikä olikaan mätsärissä tulos? Jäätiin sinisten toiseksi viimeiseksi... Oikeasti olen ihan tyytyväinen Nikken esitykseen liikkeissä, varsinkin silloin, kun kaikki juoksivat (tai oikeastaan kävelivät) ringissä. Siinä se meni ihan nätisti, tosin luulisin sen peitsanneen, kun todellakin oli hidas vauhti. Mutta ne seisomiset... Hampaiden näytöstä ja muusta käsittelystä puhumattakaan... Ei sentäs tuomari saanut hammasta, luulisin. Vaan pitihän siinä esitellä mahakarvat samalla kun näytti, kuinka hienosti lappalaispoika osaa kieriä. Ja pyöriä. Ja häntään et ainakaan koske, istunpa alas.  Koulutuksen puutetta, sanon ma. Olisko se sananlasku suutarin lasten kengistä jotensakin osuva.

Eilen treenailtiin tokoa. Tai siis toiset treenaili, Nikke murkkuili. "Empä istu. Enkä ainakaan mee maahan. Koitapas laittaa, nappasen kiinni. Hä hää, enpäs jää odottamaan, tuun mukaan. Suotta yrität sinäkään estellä, meenpä kumminkin! IRTI mun hihnasta, mua ei pitele muut kuin emäntä, eikä aina sekään! No okei, voin mä kerran tulla luo, mutta en kyllä istu enkä ainakaan sivulle. Ei huvita. Emmä osaa. Enkä takuulla viitti!" Loppuisivat nyt nämä helteet, niin saisi taas yrittää harjoittelua kotosalla. Voi muuten tulla kiire, kun kolmen kuukauden päästä pitäisi mennä kokeeseen. Tavoitteista ei ainakaan vielä ruveta tinkimään.

Tulipa sitten aloitettua agilitytreenaukset. Nikke on ihan vaan katseluoppilaana mukana, mutta kyllä siitä varmaan hyvä agilitykoira tulisi. Joitakin esteitä on ihan vähäsen testailtu, hypyt meni kuin ammattilaiselta ja putki on tosi kiva. Keppejä kokeilin kerran ja ihmettelen, voiko se tosiaan oppia noin helposti! Vasemmalta puolelta ohjattunakin meni yllättävän hyvin - kaiketi siksi, kun ei ole vielä hirmuista tokoseuraamisrasitetta alla. Puomi piti kerätä pois omasta pihasta, kun poitsu päätti mennä sitä omatoimisestikin. Siis minähän yritin opettaa sitä silleen varovasti eli makupaloja kontaktipinnalle ja koira nokka alaspäin puomin laskutasolle, mutku siitä ei mitään tuntunut tulevan, niin ripottelinpa sitten makkaranpaloja pitkin puomia ja annoin piskin mennä. Siinä vaiheessa, kun Nikke oli korkealla tasaisella osalla, iski pieni paniikki. Ei koiraan vaan ohjaajaan. Jos Nikke olisi saanut päähänsä hypätä alas, niin sehän olisi hypännyt alas. En olisi ehtinyt tehdä mitään, kun palloilin metrin päässä puomista. Vaan hyvin se meni itsenäisestikin, tai juuri siksi, oikeaoppinen pysähdys kontakteillakin, puomilta pois ja eiku teletappimaisesti uudestaan. Ilman makupaloja. Ja uudestaan. Kunnes ilkeä emäntä vihelsi pelin poikki. Niin, ehkä Nikkestä tulisi hyvä agilitykoira, mutta Nikken emännästä ei tule hyvä agilitykoiran ohjaaja. Yhdistelmä aita-putki kahteen kertaan aiheutti loppuillan ontumisen.

Akukin agilitasi piiitkästä aikaa. Sehän joutui jokunen vuosi sitten jättämään agiliidon ontumisen takia, mutta kyl vaan oli piskissä virtaa! Silmät loistaen se hyppäsi kolme aitaa peräkkäin ja meni putkeen ja hyppäsi ja meni putkeen ja selvästi nautti! Paljon en antanut hypellä, kun se jalkaongelma nyt kumminkin on edelleen siellä taustalla. Mutta toisaalta - mitä väliä enää?

(Jopas muuten olikin harvinaisen takkuisen näköinen piski tuolla puomilla!)