Seitsemättä kertaa peräkkäin Vimpeli on menossa pesäpallon loppuotteluun. Ei paha! Mutta en minä siitä aikonut kirjoittaa.

Kesän pyöräilytavoite on saavutettu. Tonni tuli täyteen työmatkapyöräilyä tänä iltana. Muutama kymmenen kilometriä vielä siihen päälle koirapyöräilyä.

Todistusaineisto.

Tarkoitus oli ajaa kesän kilometrit tasaisen vauhdin taktiikalla eli joka kuukausi 250 km. Kilometrien piti nimenomaan kertyä työmatkapyörän mittariin, kaikki koirapyörän kilometrit olisivat extraa. Tavoitteita pitää olla, eikö vain? Vaan kuinka kävi.

Toukokuun pyöräilyt sujuivat jouhevasti. Silloin vielä muistin pitää kirjaa päiväkohtaisista kilometreistä, ja näemmä tasaisesti olen ajellut reilua kymmentä kilometriä lähes päivittäin, muutama vapaapäivä, yksi viikon tauko ja jokunen 22 - 25 kilometrin päivä. Työmatka muuten suorinta tietä viitisen kilometriä yhteen suuntaan. Loppulukemat mittarissa tasan 250.

Kesäkuun puoleen väliin pysyin suunnilleen tavoitteissa, mutta sitten vissiin iski joku laiskuus ja loppukuu meni mönkään. Taisi huonoilla säillä ja kesäflunssalla olla osuutensa asiaan. Annoin itselleni armon ja lupauduin ajamaan heinäkuun 5. päivään mennessä sen verran, että lukemat tuolloin olisivat 550. Kesäkuun pyöräilysaldo työmatkapyörässä vain 217 km, mutta kun lainattiin koirapyörästä vähän, olin tavoitteissa kokonaisuutena. Yhteensä molempien pyörien kilometrit 506.

Heinäkuussa piti aluksi ajaa 33 km extraa ennen varsinaista kuukauden tavoitetta. Ei muuten ollut viidenteen päivään mennessä 550, "muutaman" päivän meni yli. Säät olivat varsin vaihtelevia, tuulta, sadetta, ukkosta, hellettä... Ei hyviä pyöräilyilmoja. Muka. Niinpä havahduinkin 21. päivä, jotta kuukautta olisi jäljellä kymmenen päivää ja mittarilukemat 550... Edelleen. Eli tulisi tiukka loppukuu, 200 km kymmenessä päivässä. Mikäpä siinä, mikäli säät sallisivat, tuumin. Ja pyöräilin ja pyöräilin, kiersin töihin sieltä ja täältä, palasin kotiin tuolta, Itäkylän kautta ja Lakaniemen kautta ja Rantakyläntietä ja ja ja. Sitkeys palkittiin ja heinäkuun lopussa työmatkapyörän mittarissa olivat lukemat 752.

Elokuu alkoi taas jäähdytellen. Nyt pidin kuitenkin varani, ettei ihan viimetippaan jäisi pyöräilyt. No ei ihan, parinkymmenen kilometrin päiviä tuli jokunen, mutta yli kolmenkymmenen ei yhtään. Tänä iltana ajattelin kiertää Särkijärventien kautta töihin, jolloin kotiin palatessa tulisi juuri tonni täyteen. Ideana ihan hyvä, mutta. Aloin hiekkatien loppupuolella laulella mielessäni "Pikku-Hellun pyörästä on kumi puhjennut, kumi puhjennut, kumi puhjennut...". Hälytin apuvoimia tuomaan toisen pyörän ja jatkoin tavoitteeseeni sillä. Eli elokuun saldo tähän mennessä 248 km ja huomenna vähän hifistellään enää, jos viitsitään. Tavoite saavutettu, mitäpä sitä enää rehkimään.

Uskollinen kulkuneuvo takapyörä lintassa.