Pojun piti mennä ensimmäiseen kokeeseensa jo juhannuksen jälkeisellä viikolla, mutta sehän sitten jäi korvatulehduksen vuoksi väliin. Eipä olisi ollut väliksi, vaikka tänäänkin oltaisiin jätetty menemättä kokeeseen, kuten kasvattajalle jo yritin esittää pari päivää sitten. Vaan kuten aiemmin jo sanoin, suuria odotuksia meillä ei ollut, ja odotukset sen kun vain pienenivät, mitä useammin treeneissä kävimme.

Viikko sitten viimeistelytreeneissä paikallamakuuharjoituksen alkajaisiksi, siis ennen käskyä, hihnan irrotuksen jälkeen, Poju ampaisi moikkaamaan viereistä koiraa. Mitään ei onneksi sattunut, mutta ei olisi tarvinnut sattua sitäkään. Itse paikallamakuu meni silti hyvin, koira pysyi aloillaan ja melkein rauhallisenakin.

Maanantaisissa vihonviimeisissä treeneissä ennen koetta Poju alkoi paikallamakuun puolivälissä tuijotella viereistä koiraa intensiivisesti ja heilutti vielä häntää. Puutuin peliin, siirryin koiran viereen antamaan uuden käskyn ja poistuin uudelleen paikalta. Hyvin pysyi jatkossa, mutta kokeessahan ei ole mahdollista käydä komentelemassa koiraa kesken kaiken.

Näiden kokemusten myötä vahvistui päätökseni, että Poju tulisi mitä todennäköisimmin jättämään paikallamakuun väliin kokeessa. Koepaikalla asia varmistui, kun pienessä labradorissa oli virtaa vaikka muille jakaa eikä se todellakaan olisi tullut pysymään aloillaan vieraiden koirien joukossa. Näin ainakin vahvasti uskon. Niinpä jätimme liikken väliin ja otimme suosiolla nollan, mutta se oli vasta alkua...

Tuomarina Piritta Pärssinen, liikkeenohjaajana Helka Marttala. Molemmat suoriutuivat tehtävistään kunnioitettavalla tyyneydellä Pojun käytökseen nähden.

1. luoksepäästävyys 9,5 (nousi ylös moikkaamaan tuomaria)

2. paikallamakuu 0

3. seuraaminen hihnassa 5 (jatkuvaa nuuskimista ja välillä "saattoi" hihna vähän kiristyäkin)

4. seuraaminen vapaana 5 (ainakin yhtä surkeaa enimmäkseen kuin hihnassakin, paitsi pätkän matkaa seurasi oikeinkin nätisti, jonka seurauksena saimme jopa vitosen)

5. maahanmeno 6 (tää oli aika kiva: minä lähdin suoraan eteenpäin, Poju lähti moikkaamaan tuomaria, minä karjaisen vienolla äänellä "maahan", Poju tulee vierelle ja menee maahan... jatkan matkaa ja palaan koiran luo ja Poju istuu käskystä)

6. luoksetulo 10 (näemmä en sitten onnistunutkaan pilaamaan tätäkin ennen koetta, pieni törmäys, mutta vauhti antoi sen anteeksi)

7. seisominen 0 (olin silmäkulmasta katsovinani, että Poju pysähtyi, niinpä olikin yllätys, kun piski hiippailikin perässä)

8. hyppy 0 (no joo, hyppäsihän se toisella käskyllä, kunhan oli ensin käynyt morjenstamassa vähän tuomaria...)

9. kokonaisvaikutus 6 (koira oli erittäin iloinen, mutta pieniä kontaktivaikeuksia oli havaittavissa)

Pisteitä yhteensä 87,5 eikä siis tulosta. Eihän Poju voinut rikkoa perinteitä, kun eiväthän muutkaan koirani ole ensimmäisessä kokeessa tulosta saaneet. Toisaalta siinä missä muut osallistuneet koirat joutuivat tyytymään muutamaan hassuun makupalaan, Poju saikin 15 kg koiranruokaa. (Sai, kunnes antaja ilmoittaa tilinumeronsa...)

En voi väittää olevani suunnattoman pettynyt tuloksettomuuteen, joskaan en nyt ihan riemustakaan ratkea. Positiivista oli kuitenkin, että välillä Poju väläytteli osaamistaan ja toisaalta, se ei karannut kehästä ja tuomarin luo karatessaankin palasi kohtuullisen vähäisellä karjumisella takaisin. Häiriötreeniä lisää ja maanhaistelut kuriin niin hyvä tuosta vielä tulee. Luulen. Uskon. Toivon. Kuvittelen...